Maastomuistoja

Kotiseutuni ensimmäinnen retkipolku ja maisemat tunnettiin nimellä Lapin Sormi, koska maisemat monelta osin muistuttavat Lapin maisemia. Muuten muistuttavatkin, mutta tunturit täältä puuttuvat. Veljeni oli hankkinut mökin eteläisen Lapin alueelta ja hän puhui tunturiin menosta. Kielitajuni taisteli ilmaisua vastaan, ajattelin että pitäisi puhua menosta tunturille, sillä nousuahan sinne meno on. Ymmärsin veljeni ilmaisun heti, kun olin päässyt elämäni ensi kerran tunturiin.   Kun alemman maaston metsästä noustaan harvaan tai tiheään tunturikoivikkoon, on se menoa tunturiin, vaikka varsinainen kiipeäminen on vasta edessä. Ensimmäinen kuva on tunturilaaksosta, toinen laakson väliharjanteelta, ne antanevat käsitystä, millaista on mennä tunturiin. Tämä kuva on Jungannperältä olimme lähdössä meidän volvolla pohjoiseen hiihtolomalle. Halusin napata lähtökuvan ja tällainen siitä tuli. Välillä pysähdyimme kahvia juomaan ja taisimme haukata välipalaakin.   Hannukurussa näkyi oi

Nämä kuvat ovat kokeiluja, muutamaan vuoteen en ole lisännyt kuvia blogeihini, menetelmä on unohtunut ja kannaltani pahinta, on muuttunut niistä ajoista kun viimeksi blogiani päivitin. Jospa kuitenkin oppisin kuvia lisäämään, ei kai se kovin paljoa poikkea entisistä. Tähän blogiin kopioin aiettani enemmän vanhoja muistelmiani, tarkoitus on kertoa maastomuistoista, kuten blogin nimkin ilmaisee. Maanviljellijänä ja metsätöissä olen toiminut mielestäni maastoissa, mutta kun jäin eläkkeelle, ajattelin tutustua retkioppaan toimiin ja jos mahdollista, opastaa ihmisiä vaellusten saloihin ja ihmeelllisyyksiin. Tämän päivityksen jälkeen pyrin kertomaan, miten kävi aikeelleni.  Jos jaksat lukea näitä sepustuksia, toivon että kertoisit mielipiteesi saman tien. Niistä vaiheista ei minulla ole muistiinpanoja muuta kuin pääkopassani. Kuvien ja auton ajokirjan mahdolliset tiedot ehkä virkistävät muistiani. Tänä iltana tuskin kirjoitan enempää, keskityn nyt muihin asioihin vähäksi ajaksi.