Maastomuistoja

Lähde Syväsalmen lähellä. Voi olla kuivana kesänä vedetön Metsässämme on yksi isohko lähde, isä minut sen luokse vei ensi kerran. Olin silloin noin 10 vuoden ikäinen, karsimme rankoja läheisellä mäellä. Oli helle ja kotoa viety juoma loppui, kävimme isän kanssa hakemassa lähteestä lisää kylmää vettä. Lähteessä oli silloin kaksi tai kolme erillistä, avointa silmäkettä. Niistä levisi vettä ympäristöön niin, että noin aarin alueella kasvoi vain sammalta ja varpuja. Lähteen vesi oli kylmää ja hyvää, join sitä mielelläni. Isäkin joi ja otimme pullolliset mukaamme työpisteeseen. Kun vesi loppui pulloista, lähetti isä minut yksin hakemaan lisää.   Osasin lähteelle, täytin pullot, mutta suuntavaistoni petti. Lähdin ja kävelin väärään suuntaan, vaikka oikeaan kuvittelin käveleväni.Nousin kankaalle, kun isää ei siellä näkynyt, palasin lähteelle. Onneksi osasin. Kaksi tai kolme kertaa kävin kankaalla, vaikka se oli mielestäni liian lähellä. Lopulta aloin järkeillä, tajusin että olin p

Joulun ajan puuhia Kovat pakkaset lauhtuivat jouluksi, olimme kulkeneet hakkuulla Kivikon metsässä pakkasista huolimatta. Ensimmäisen palstan valmistuttua otin toisen, yhtä pajukkoista oli metsä siinäkin ja kuuset pitkäoksaisia. Pajujen raivaamisessa oli melkein yhtä suuri työ kuin varsinaisessa hakkuussakin. Moottorisaha toimi kohtuullisesti, suurin ongelma ilmeni ilmanpuhdistajan täyttyessä puista varisevasta lumesta, jonka jälkeen sahan moottori tukehtui hapen puutteeseen. Ostin kaupasta toisen suotimen, vaihdoin tukkeutuneen ja kastuneen kuivaan. Jätin kostean suotimen nuotion lämpöön kuivumaan, josta sen vaihdoin aikanaan kuivaan. Yöksi vein molemmat suotimet kotiin kuivamaan ja tarvittaessa pesinkin ne, niin selvisin päivän kerrallaan. Jouluaattona katkoin poltettavia puita, entiset katkotut liiterissä olivat käyneet vähiin. Normaalit, perinteelliset joulun valmistelut, kuusen haku ja muut, oli tietysti tehtävä. Isän kuoleman jälkeen olen huolehtinut kuusen haun ja pyst

  Halusimme nostaa ja säilöä jäitä kesäistä maidon jäähdytystä varten. Siksi menin justeerin kanssa jäälle ja sahasin siitä mielestäni kohtuullisen kokoisia paloja, jotka kettingin ja kakuliaisojen avulla vedätin hevosella syntyneen avannon reunalle. Kakuliaisat ovat alapäästä poikkipuulla ja rautalenkeillä yhteen liitetyt aisat. Poikkipuuhun kiinnitetyllä koukulla vedätetään äestä eli karhia, auraa ja milloin mitäkin. Tässä tapauksessa käytin vanhoja aisojamme jäätelien jäälle vedossa ja jossakin määrin vedätin niitä vanhaan kuoppaan Keskitalon rajan lähelle, jonne varastoimme jäät kesän varaksi. Kun muutaman päivän aikana oli saatu kohtuullinen kasa kylmää tavaraa, ajoimme jäiden päälle tuhdin kerroksen muraa Niittyahon ja silloisen Louhulan metsän välisestä ojan kaivannosta. Niin varmistimme jäiden säilymisen pitkälle ohi keskikesän, aina elokuulle asti. Muraa ajoimme sen jälkeen kovan maan pellollekin.   Isän eläessä oli meille suunniteltu ja puuhattu uutta navettaa. Piirus