Maastomuistoja

  Tämä ei ole kalareissulta, vaan lomalta Pirttiniemessä. Lomailimme siellä vuorokauden, kyyditsin lapset kouluautolle. Kävin ajamassa lomittajalle vihreitä heiniä, palasin Pirttiniemeen ja soudin Arvonsaaren ympäri päiväkahvin jälkeen. Souturetken jälkeen palailimme kotiin, Kaisa valmistamaan ruokaa koulusta kotiutuville lapsille, minä hain autokärryllä lisää vihreitä heiniä lehmille. Blogin alkupuolella oli muistelma ensimmäisestä ongestani, sen jälkeisistä kalastuksistani en ole blogiini kirjoittanut. Aiheesta on moneenlaisia muistoja, siksi on paikallaan tuoda niitä esille.  Kalastelin kouluiässä harvakseltaan, mutta suurta innostusta en saanut. Oli muuta tekemistä ja kun nuoremmat veljeni kalastivat ahkerammin, ja saivat, olemattomia saaliita saaneena vetäydyin muihin harrasteisiin. Haaveilin kirjailijan urasta, vaikka en siihenkään jaksanut keskittyä.  Isä osti pari verkkoa ja kalasti niillä. Minä pääsin soutajaksi, pidin siitä, vaikka toisaalta vähän pelkäsin isän ää

Yritän koota osoitteita ja muistoja muista blogeistani, jos haluat etsiä, löydät niistä tuttua ja vähemmän tuttua juttua. Keräilen osoitteita ja muistoja vähitellen tänne, koska tämä näyttää muodostuneen pääblogikseni.  Kun kuvasin nuo hiehomme, ei minulla ollut tietokonetta, enkä osannut sellaista käyttää. Saatuani ensimmäisen tietokoneen, en vielä osannut edes haaveilla omasta blogista, en tainnut tietääkään aellaisen mahdollisuudesta. Jonkin verran luin lehdistä eri kirjoittajien blogeja, mutta eivät ne ihmeemmin sytyttäneet. Saattoi olla niin, etteivät monet aiheet edes kiinnostaneet.   Olin opiskellut tietokoneen käyttöä kansalaisopistossa ja oppinut vähän alkeita. Kun sain ensimmäisen tietokoneen, olin utelias näkemään, mitä linkkien takaa löytyy. Ensimmäisenä löysin MSN keskustelufoorumin, siitä ohjauduin muille keskustelufoorumeille.  Pian halusin luoda oman foorumin oppiakseni ja kirjoittaakseni muistiinpanoja. Kauan en saanut sellaista pitää, jouduin lopettamaan, kosk

Aloitetaan kuvalla seikkailukurssilta Korpilahden Oravivuorelta, minun piti käydä puussa katsomassa sinne sijoitetun paperilapun sisältö. En ollut paljoa kiipeillyt puissa, siksi minua hirvitti edes yrittää. Autettuna pääsin oksiin asti, siellä huomasin että olin vienyt kameran mukanani. En halunnut kiivetä kahdesti, siksi heitin kameran maahan, jossa eräs ryhmän jäsenistä otti kuvan. Toinen kuva on Heinolasta, jumppari mittaa sykettäni kesken UKK-kävelytestin. Lomasurkeen maastoon oli järjestetty yllätystehtävä. Henkilöauton etupyörät oli ajettu osittain ojaan, ympärillä oli  kurpitsoita ja muita puutarhan tuotteita sekaisin sielä sun täällä. Pienen auton lavalla makasi nainen epämääräisessä asennossa, tiedottoman näköisenä. Kaksi ryhmämme naista kokeili pulssia ja kertoivat sen tuntuvan selvänä. Sen kuultuamme jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Kun kukaan ei reagoinut, hönkäisin huolestuneena, että pitää soittaa 112 numeroon. Siihen "potilas" heräsi, no

Kotiseutuni ensimmäinnen retkipolku ja maisemat tunnettiin nimellä Lapin Sormi, koska maisemat monelta osin muistuttavat Lapin maisemia. Muuten muistuttavatkin, mutta tunturit täältä puuttuvat. Veljeni oli hankkinut mökin eteläisen Lapin alueelta ja hän puhui tunturiin menosta. Kielitajuni taisteli ilmaisua vastaan, ajattelin että pitäisi puhua menosta tunturille, sillä nousuahan sinne meno on. Ymmärsin veljeni ilmaisun heti, kun olin päässyt elämäni ensi kerran tunturiin.   Kun alemman maaston metsästä noustaan harvaan tai tiheään tunturikoivikkoon, on se menoa tunturiin, vaikka varsinainen kiipeäminen on vasta edessä. Ensimmäinen kuva on tunturilaaksosta, toinen laakson väliharjanteelta, ne antanevat käsitystä, millaista on mennä tunturiin. Tämä kuva on Jungannperältä olimme lähdössä meidän volvolla pohjoiseen hiihtolomalle. Halusin napata lähtökuvan ja tällainen siitä tuli. Välillä pysähdyimme kahvia juomaan ja taisimme haukata välipalaakin.   Hannukurussa näkyi oi

Mahdollisia retkikohteita, ensin sellaisia joissa olen käynyt. Sen jälkeen niitä, joissa olisin halunnut käydä. Rajahoikka, siellä olen syntynyt ja sieltä ovat vanhimmat muistoni peräisin. Muutin sieltä vanhempieni mukana vuoden 1946 marraskuussa, mutta monta muistoa on Rajahoikasta mukaan lähtenyt. Esimerkiksi matka Nivalan suviseuroihin kesä- heinäkuussa 1945. Piti oikein laskea, että voiko ihminen muistaa alle nelivuotiaana sattuneita tapauksia. Hataraa muistaminen on, mutta muistan istumisen isän edessä polkupyörän lasten istuimella ja junan saapumisen Haapajärven asemalle. Tämän kuvan on isäni ottanut kamerallaan. Tuohon oikeanpuoleiseen mökkiin me muutimme syksyllä 1945. Tuvan uuni veti huonosti eikä kamarissa ollut lainkaan uunia. Seuraavana kesänä tupaan muurattiin uusi uuni ja kamariin kakluuni. Ensimmäinen Karmala ja siinä asunut perhe. Kuvanut Johan Kantola, joka ei ole kuvassa. Uuden Karmalan rakentajat ja perhe.