Maastomuistoja

  Varhain maanantain aamuna nousimme isän kanssa linja-autoon Muurasjärvellä. Ensimmäinen auto lähti silloin jo kello 6.00, joten hiukan ennemmin piti ehtiä Junganperän risteykseen. Se taas edellytti melkein aamuyön heräämistä, että ehti syödä pienen aamupalan kahvin tai teen kera. Sen jälkeen piti vielä kävellä se 3 kilometrin matka hevosen ja reen tekemää polannetietä, sekään ei ollut aivan helppoa pimeässä, kun oli eväät ja työkalut kannettava mukana. Ajan oloon kuitenkin selvisimme Pihtiputaan matkahuollon pihaan, jossa uteliaina etsimään ja kyselemään Korppiseen lähteviä autoja. Minkälainen olisi kylä, josta en ollut siihen mennessä edes kuullut?   Kahilaisen linja-auto sinne lähti, ajoi mutkaista metsätietä aikansa. Lopulta pysähtyi kylälle, jota isä oli kuljettajalta kysynyt. Kylällä oli uudehko kahvila, siinä matkahuolto, jotka olivat sen liikennöitsijän omistamia, joka huolehti linjaliikenteestäkin. Kylällä näkyi olevan hyvän kokoinen SOK osuuskaupan myymälä, posti ja pi

  Loppiaisena kävin kylässä kavereiden luona, Parkkosella kävin, Kalevia tavoittamassa mutta jatkoin kuitenkin Syrjälään, jossa olin Artun vieraana. Arjen tultua puuhailin kotona monenlaista, hain ruumenia lehmien apetta varten, kun isä kävi Kojolan perällä järjestelemässä ja sopimassa talveksi kortteeria ja muita halkojen ajoon liittyviä asioita.   Syksyn niittopalkkana Aholta oli isä saanut Kukka-ahon suolta hyviä ruumenia niistä niittämistämme kauroista. Sieltä haimme parirekeen asetettuun pajureen kuljetus lavan täyteen ruumenia hevosen apetta varten. Kotoa heiniä pienehkö kuorma. Sellaisella ajoneuvolla ajelimme Poutalaan, josta isä oli kysynyt ja saanut kortteeripaikan. Heinät kasaan navetan seinustalle ja ruumenlava sellaisenaan maahan. Kun torstaina menimme, ehdimme vielä samana päivänä avata tietä palstalle. Myöhemmin niitä on kutsuttu ajouriksi. Perjantaina kelkoimme halkoja palstalta, Rajahoikan suunnasta oli ajettu tie, sen varteen kuljetimme pieniä kuormia myöhempää