Maastomuistoja

Taustaksi rippikoulun vaiheille muutama sana Pastori Varosesta pappina ja ihmisenä. Talven aikana hän tuli Pihtiputaalle, ajankohtaa en huomannut, mutta kun piti käydä pappien seuroissa, Varonen tuli hyvin tutuksi. Kun hän oli puhumassa, poikkeuksetta hän piti kaksi puhetta tilaisuutta kohti. Jos hän puhui ensimmäisenä, oli toisena kirkkoherra Aittokallion vuoro, mutta Varonen aloitti sen jälkeen ikään kuin keskustelun kaltaisesti. Kun kukaan ei vastannut, eikä niin ollen keskustelua syntynyt, jatkoi pastori yksinpuheluaan, niin että se laajeni toiseksi puheeksi. Kumpikin puhe oli lisäksi pitkiä, melkein tunnin mittaisia. Erään kerran Aittokallio puhui itse ensimmäisenä, niin että Varosen puhe seurasi toisena. Silloin ei pastorimme pitänyt kahta puhetta, mutta se yksi jatkui yli puolentoista tunnin ajan.   Opetuksessaan Varonen oli melko lähellä elävää kristillisyyttä, vain alku oli erilainen. Ainakin kerran oli Matti Tiainen ja toiset uskovaiset kysyneet, mistä hän on uskons

  Syksyn rippikoulu kesti kaksi viikkoa, se pidettiin Jukolassa, kirkonkylän urheiluseuran talossa. Isä oli kysynyt minulle kortteerin Ohtolaan, Putaanvirran pohjoisrannalla, mäellä seisovaan taloon. Samassa talossa kortteerasivat myös Kannonmaan Heikki ja Hyppösen Viljo. Meitä oli kolme poikaa samassa talossa.   Rippikoulua pitivät vuoroin kirkkoherra Aittokallio, kanttori Tiainen ja pastori, jonka nimeä en muista. Aittokallio oli vanha Lapin ystävä, liikkui moottoripyörällä, opetti muistaakseni katekismusta. Muutenkin hän oli vanha, suhteellisen leppoinen mies. Kerran hän kuitenkin kiivastui. Koulua pidettiin Jukolan pienessä salissa, oikeastaan siinä kaksi salia peräkkäin, kaksoisovi välillä avoimena, kahta laitaa seinät hiukan keskelle ulottuen. Opettaja seisoi toisessa päässä, takimmaiset pojat istuivat melko kaukana, melkein kaksi salin mittaa erotti heidät opettajasta.   Takana oli pojilla kiusaus kujeilla keskenään, olettivat, että pappi ei näe heidän touhuaan. En tiedä,