Maastomuistoja

    Vanha tienviitta Hauholl. Tällaisia olivat lapsuuteni viitat joka paikassa. Luotolansaaren opaste Viitasaarella. Kertasin erään kesän muistoja, jolloin olin tekemässä rautatietä.  Alla Luotolansaaren silta, rautatiekesänä siinä oli lossi. Keihärinkosken silta oikealla. Keihärinkosken kuohuja Viitasaaren Kinasella Korkeaa pengertä Kinasen lähellä. Tässä on vaihdettu rautatien paikka. Syystä jota en tiedä, oli kylän kautta linjaus vaihdettu tähän metsän ja kallioiden kautta linjaukseen. Tässä on korkeampiakin kohtia, joissa kiskotus tuli suunnilleen viereisten puiden latvojen tasalle. Vähän matkan päässä rautatie sukelsi syvään kallioleikkaukseen. Kun työskentelimme siellä helteisinä päivinä, joimme välillä kylmää vettä kallion seinään asetetuista muoviputkista. Jostakin kallion koloista virtasi kylmää, hyvää, hyvänmakuista vettä. Joku oli asetellut putkia kallion rakoihin. Niistä kävimme juomassa vuorotellen. En muista edes limunaadin maistunee

Arkitöitä Maanantaina 18.6. iltapäivällä kunnostin työkaluja, tein varren kirveeseeni, tahkosin Vilhon ja oman kirveeni Vilhon pyörittäessä tahkoa. Kunnostin myös sahan terän. Tiistaina kävimme metsässä Vilhon kanssa, raivasimme metsää ja hakkasimme polttorankoja. Keskiviikko meni Louhulassa AIV- rehun teossa, loin kuormia hevosten kärryihin, odottaessa niittelin pientareita ja koneniitossa pystyyn jääneitä tupsuja. Torstaina harvensimme sokerijuurikasta, saimme sakilla harventaen kokonaisen saran päivässä. Taimettuminen oli ollut tasaista, eikä tarvinnut siirtää kuin muutamia taimia. Perjantaina toisella saralla oli enemmän istuttamista, kaksi riviä oli aivan tyhjiä, ei taimen tainta ollut noussut. Siinä olikin työtä irrottaa muiden rivien ylimääräisiä taimia ja istuttaa ne uuteen paikkaan. Muissakin riveissä oli pitkiä taimettomia pätkiä. Työ jäi kesken alkaneen vesisateen vuoksi, sateen aikana vuolin navetassa heinäseipäitä. Harvensimme jääneen juurikasalueen seuraavan vii

  Polkupyörällä sinne menin, seurasin matkan etenemistä aika ja kilometrimerkinnöin, jotka ovat unohtuneet ja kadonneet. Lauantaina 12.6. lähdin Koivulahdesta kello 13.45, varttia vaille kaksi. Ajelin minulle ennestään tuntemattomia teitä sen jälkeen, kun olin ohittanut tutut Hevosjärven ja Keihärinkosken maisemat. Siitä, ja Huopanankoskesta olin ennen kuullut, mutta silloin ohitin ensi kertaa muistini aikana kyseisen kosken. Silloin ei ollut vielä niin sanottua Sinistä tietä, vaan vanha tie polveili uraa, jotka myöhemmin ovat jääneet sivuun suorempaan rakennetusta tiestä. Kiersin Varasen pohjoispuolitse, ohi Kämärin voimalaitoksen. Silloin en tiennyt enkä tajunnut, mikä järvi on missäkin ja mistä mikäkin joki laskee ja mihin järveen. Panin merkille Vuoskosken maisemat ja Kennään, jonka nimen havaitsin olevan sillä seudulla yleinen, olihan Viitasaarellakin muutama Kennää niminen paikka. Myöhemmin olen oppinut sen merkitsevän ainakin kannasta, vaikka silloin mietin jotakin kenttä sa

  Helluntain jälkeisenä tiistaina pyöräilin ensin Alvajärven asemalle, mutta sieltä lähti juna Pyhäsalmen suuntaan. Seuraavaa junaa en jäänyt odottamaan lastauksen ajaksi, vaan nousin pyörän satulaan ja poljin Pihtiputaan kirkonkylään, jossa yritin ostoksille. En jäänyt jonottamaan kirkolle, kun siellä oli joka kaupassa paljon ihmisiä. Ajoin polkupyörällä koko matkan Koivulahden parakkialueelle. Monet miehet olivat seuraamassa kiskotusten yhdistymiskohdassa radan virallista naulausta, jonka merkeissä oli järjestetty melkoinen juhla. Juna ajoi etelästä Kinasen kallioleikkauksen pohjoispuolelle, jossa etelän ja pohjoisen kiskotukset olivat kohdanneet. Viimeisestä liitoksesta oli poistettu naulat ja levyt, värikäs nauha oli vedetty siinä kohdalla kiskojen yli merkiksi ja näennäiseksi esteeksi. Junan vaunuista laskeutuivat viralliset naulaajat, jotka tuomillaan, värjätyillä nauloilla ja kiinnityslevyillä kiinnittivät etelän ja pohjoisen kiskot toisiinsa.   En ehtinyt seuraamaan naula