Maastomuistoja

Heti maanantaina menimme metsään kylvämään männyn siemeniä, tiistaina oli vuorossa salpietarin levitys heinikolle. Kolmen päivän ajan puhdistimme perunamaata rikkaruohoista, lauantaina oli vuorossa´niittää hylkylaikut laitumelta. Koska lehmät jättävät lantakasoja jälkeensä laitumelle ja sen jälkeen niiden ympärykset syömättä, on välttämätöntä niittää laikkujen pitkä heinä ja korjata se pois. Niiton jälkeen kasvanut ruoho kelpaa vähän paremmin syötäväksi eläimille. Näin saadaan laitumen kasvu paremmin hyödyksi. Perunamaa maantien takana oli vuorossa seuraavana, puhdistimme siitä rikkaruohoja ensin kitkemällä suurimmat ruohot. Jatkoimme työtä rautaharavilla, siten jäi puhdas ja multava pelto, jossa perunoiden oli hyvä kasvaa ja tuottaa satoa. Perunan multaus oli vuorossa seuraavana, siinähän nostetaan vakojen pohjista multaa penkkien päälle, perunan varsien ympärille. Pian aloitimme heinätyöt, muistelen että Unto niitti ensimmäiset lohkot. Heino haki asemalta valtion hankintakes

Aatos-eno Ojalan Hannes oli lomalla ja neuvoi kysymään Heino Siekkiseltä, joka lupasikin hakkuuta, ensin Kallioperältä. Se palsta ilmeni niin harvaksi, että Heino arveli yhtiölle kannattavammaksi ottaa ne vähät rungot pohjapuiksi. Alvajärvellä löytyi kohtalaista metsää hakattavaksi, mutta kun se on kaukana kotoa, jouduimme majoittumaan yhtiön parakkiin. Perjantai-iltana olimme sopineet Heinon kanssa hakkuun aloittamisesta, lauantaina menimme veljeni Pekan kanssa katsomaan palstaa ja samalla pääsimme aloittamaan työn. Kotona vietetyn sunnuntain jälkeen menimme maanantaina eväiden kanssa jatkamaan hakkuutyötä. Lauantaina oli Aatos-eno tullut meille kylään ja sunnuntaina keskustelin hänen kanssaan erilaisista asioista. Minulle ja varmaan monelle muullekin, keskustelu Aatos- enon kanssa tuotti vaikeuksia, mutta molempien kärsivällisyydellä keskustelu onnistui. Eno toisti kärsivällisesti sanottavansa niin monesti, että toinen sen lopulta jotenkin ymmärsi. Syytä enon puhumisen vaike