Maastomuistoja

Kotiin päästyä ehdin perjantaina iltapäivällä vähän aikaa naulata aitan yläosan seinään lautoja. Lauantaina olin mukana naulaamassa Louhulan Syvälahden ladon kattoa valmiiksi. Muistan miten ennen katon valmistumista Kivisen Aimo ajoi punaisella Valmet 33 traktorilla Lehtoperän suunnasta ja pysähtyi juttusille Louhulan miesten kanssa. Aimo kertoi ostaneensa sen käytetyn traktorin Halla-aholta, seuraavassa lauseessa hän hönkäisi: ”Tuli isännälle velekaa mutta ei auta!” Siitä traktorista alkoi myöhemmin Kivisen Kaarlon ura traktoriurakoitsijana. Maanantaina alkoi Louhulassa heinien seivästys, minä yhtenä siinä suurehkossa porukassa. Siellä jatkoin päivisin keskiviikon iltaan asti, jolloin Louhulan Paavo kävi niittämässä traktorikoneella meidän ensimmäisen heinälohkomme ja alkoivat omat heinätyömme. Äiti oli lähtenyt maanantaina Jyväskylään kristillisen kansanopiston lomaleirille, jolle Pihtiputaan seurakunnan diakoniatoimi oli hänet kustantanut. Muiden, kerrottujen töitteni

Evakkokesks <iisalmella Pia ja Jaakko Kivinen Rajahoikassa Kohtaus Otermajärven rannalla Paula ja Juhani Kivinen sekä Paulan sisko Hellevi poikkesivat Otermajärven levikkeelle kun pidimme Kaisan kanssa evästaukoa. He olivat ajelulla ja päättivät ajaa ennen näkemätöntä tietä. Kohtaaminen oli yllätys, kumpikaan ei tiennyt ennen kohtaamista toisten liikkumisia. Otermalla Jaako ja Pia Kivinen Rajahoikan pihatiellä Paula ja Juhani Kivinen sekä Paulan sisko Hellevi miehensä kanssa tulivat Oterman levikkeelle kun olin Kaisan kanssa välipalaa syömässä Kekkosen väellä oli sananlaskuna ilmoista puhuttaessa: "Pakkanen pyryn perästä, paha ilma pakkasista." Niin se oli käytännössäkin, säät vaihtelivat. Sään ollessa kohtuullisen kylmää, ajo sujui melko mukavasti. Kun tuli pakkasta enemmän, keli huononi ja työmukavuus väheni. Piti jopa pienentää kuorman kokoa, ettei vetäminen vastamäessä kävisi hevoselle ylivoimaiseksi. Kun pakkanen vaihtui

Toukokuun lopussa oli koulun kevät juhla, ei se varsinainen juhla ollut, mutta päästötodistukset jaettiin. Minäkin sain sellaisen todistuksen, että parantamaan ei ole ollut tarvetta, vaikka varaa siihen kyllä olisi. Iltapäivällä kotona jo siivottiin pihaa, niin lyhyt oli viimeinen virallinen yhdessä olo kavereiden kanssa. Kun koulun päätös oli maanantaina, niin tiistaina olin jo isän kanssa Koivujoen varressa kuorimassa propseja. Iltapäiväksi kiirehdimme kotiin, oli saatava perunat peltoon kasvamaan. Keskiviikkona lähti Vilhokin metsään. Palsta siellä oli kuitenkin pieni, se loppui jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä.   Kesäkuun toisena menin Vilhon kanssa Kivijärvelle, kolmas ja neljäs päivä olimme seuroissa Kivijärven kirkossa. Siellä oli perinteinen ruokailupaikka isojen seurojen aikaan Läntän talossa. Pihamaalle oli tehty tarjoilukatos, josta kahvia ja ruokaa myytiin tarvitseville. Mieleeni jäi hupaisa toteamus erään miehen ruokailusta. Istuessaan ruohikkoon hän horjahti ja keitt

Tiessä riitti kunnostamista, syntyneitä nyppylöitä kuokin pois, notkopaikkoja yritin täyttää, vaikka se melko turhalta tuntuikin. Monttu pysyi paremmin täytenä, jos sen vahvisti pienillä puilla ja risuilla, ja se ehti kylmettyä vähintään yön yli. Muuten reki, varsinkin takareen keula kuljetti lumen pois montusta ja jätti sen seuraavan nyppylän päälle. Sillä tavoin ne epätasaisuudet syntyivätkin ja lisääntyivät, joskin alku löytyi aina luonnon normaalista maaston muodosta. Siis opettelijalle riitti työtä pitää tie edes kohtuullisessa kunnossa.   Välillä ehdin kuitenkin laaniin jatkamaan pinon pohjapuiden asettelua. Suurehkot pohjapuut piti asettaa poikittaisten puiden päälle, siten pyrittiin estämään pinon painuminen maan sisään, kun halot saattoivat olla siinä pinossa vuosiakin. Samasta syystä tehtiin myös tuuletusaukot, niiden kautta pystyi myös katsomaan pohjapuiden kunnon.   Metsäpalstalla riitti myös urien suunnittelua ja aukaisua, aina ei joka tietä saanut pinon lähelle. Sil