Maastomuistoja

  Tämä ei ole kalareissulta, vaan lomalta Pirttiniemessä. Lomailimme siellä vuorokauden, kyyditsin lapset kouluautolle. Kävin ajamassa lomittajalle vihreitä heiniä, palasin Pirttiniemeen ja soudin Arvonsaaren ympäri päiväkahvin jälkeen. Souturetken jälkeen palailimme kotiin, Kaisa valmistamaan ruokaa koulusta kotiutuville lapsille, minä hain autokärryllä lisää vihreitä heiniä lehmille. Blogin alkupuolella oli muistelma ensimmäisestä ongestani, sen jälkeisistä kalastuksistani en ole blogiini kirjoittanut. Aiheesta on moneenlaisia muistoja, siksi on paikallaan tuoda niitä esille.  Kalastelin kouluiässä harvakseltaan, mutta suurta innostusta en saanut. Oli muuta tekemistä ja kun nuoremmat veljeni kalastivat ahkerammin, ja saivat, olemattomia saaliita saaneena vetäydyin muihin harrasteisiin. Haaveilin kirjailijan urasta, vaikka en siihenkään jaksanut keskittyä.  Isä osti pari verkkoa ja kalasti niillä. Minä pääsin soutajaksi, pidin siitä, vaikka toisaalta vähän pelkäsin isän ää

  Harjoitusmielessä aloin opastaa kotiväkeäni retkille niihin maisemiin, joihin olin tutustunut opas- ja muiden kurssien aikana. Peuran Polun maastot olivat tutuimmat, yksin kävelin paljon myös Lapin Sormi maastoissa. Parhaiten niistä tutustuin Karankajärvien ja Suurijärven alueisiin. Kahvipaikalla, oli siellä tuli jossakin. Pitkospuilla. Eteläloen pohjapato Kuivajärven suulla Kahvitulilla Kuiva- Kotajärven välin kannaksella. Perheretki Kuivajärvellä Harjuntakasen polun risteyksessä Agri-Antti maatalousnäyttelyssä Pidimme pari päivää lomaa Pirttiniemessä, menimme sinne Kaisan kanssa. Illalla hain koulusta palanneet tytöt mökille. Olin niittänyt ja tuonut navetalle ison kuorman vihreitä heiniä Syvälahden kappaleelta. Saunan ja yön jälkeen vein tytöt odottamaan kouluautoa Muuraksen tien varteen, ja kävin kotona rahtaamassa lomittajalle lisää tuoreita heiniä.  Oli sateinen kesä ja pelto pehmeää, siksi en luottan