Maastomuistoja

Mahdollisia retkikohteita, ensin sellaisia joissa olen käynyt. Sen jälkeen niitä, joissa olisin halunnut käydä. Rajahoikka, siellä olen syntynyt ja sieltä ovat vanhimmat muistoni peräisin. Muutin sieltä vanhempieni mukana vuoden 1946 marraskuussa, mutta monta muistoa on Rajahoikasta mukaan lähtenyt. Esimerkiksi matka Nivalan suviseuroihin kesä- heinäkuussa 1945. Piti oikein laskea, että voiko ihminen muistaa alle nelivuotiaana sattuneita tapauksia. Hataraa muistaminen on, mutta muistan istumisen isän edessä polkupyörän lasten istuimella ja junan saapumisen Haapajärven asemalle. Tämän kuvan on isäni ottanut kamerallaan. Tuohon oikeanpuoleiseen mökkiin me muutimme syksyllä 1945. Tuvan uuni veti huonosti eikä kamarissa ollut lainkaan uunia. Seuraavana kesänä tupaan muurattiin uusi uuni ja kamariin kakluuni. Ensimmäinen Karmala ja siinä asunut perhe. Kuvanut Johan Kantola, joka ei ole kuvassa. Uuden Karmalan rakentajat ja perhe.

    Vanha tienviitta Hauholl. Tällaisia olivat lapsuuteni viitat joka paikassa. Luotolansaaren opaste Viitasaarella. Kertasin erään kesän muistoja, jolloin olin tekemässä rautatietä.  Alla Luotolansaaren silta, rautatiekesänä siinä oli lossi. Keihärinkosken silta oikealla. Keihärinkosken kuohuja Viitasaaren Kinasella Korkeaa pengertä Kinasen lähellä. Tässä on vaihdettu rautatien paikka. Syystä jota en tiedä, oli kylän kautta linjaus vaihdettu tähän metsän ja kallioiden kautta linjaukseen. Tässä on korkeampiakin kohtia, joissa kiskotus tuli suunnilleen viereisten puiden latvojen tasalle. Vähän matkan päässä rautatie sukelsi syvään kallioleikkaukseen. Kun työskentelimme siellä helteisinä päivinä, joimme välillä kylmää vettä kallion seinään asetetuista muoviputkista. Jostakin kallion koloista virtasi kylmää, hyvää, hyvänmakuista vettä. Joku oli asetellut putkia kallion rakoihin. Niistä kävimme juomassa vuorotellen. En muista edes limunaadin maistunee

Arkitöitä Maanantaina 18.6. iltapäivällä kunnostin työkaluja, tein varren kirveeseeni, tahkosin Vilhon ja oman kirveeni Vilhon pyörittäessä tahkoa. Kunnostin myös sahan terän. Tiistaina kävimme metsässä Vilhon kanssa, raivasimme metsää ja hakkasimme polttorankoja. Keskiviikko meni Louhulassa AIV- rehun teossa, loin kuormia hevosten kärryihin, odottaessa niittelin pientareita ja koneniitossa pystyyn jääneitä tupsuja. Torstaina harvensimme sokerijuurikasta, saimme sakilla harventaen kokonaisen saran päivässä. Taimettuminen oli ollut tasaista, eikä tarvinnut siirtää kuin muutamia taimia. Perjantaina toisella saralla oli enemmän istuttamista, kaksi riviä oli aivan tyhjiä, ei taimen tainta ollut noussut. Siinä olikin työtä irrottaa muiden rivien ylimääräisiä taimia ja istuttaa ne uuteen paikkaan. Muissakin riveissä oli pitkiä taimettomia pätkiä. Työ jäi kesken alkaneen vesisateen vuoksi, sateen aikana vuolin navetassa heinäseipäitä. Harvensimme jääneen juurikasalueen seuraavan vii

Topparoikkaan   Perustivat uuden topparoikan, johon minäkin sain siirron. Tavallisilla tunkeilla siinä rataa nostettiin, ensimmäisenä päivänä aloitin tekemällä linnunpesiä. Lintu oli lankun pätkä, joka asetettiin tunkin alle estämän tunkin vajoamista hiekkaan. Lankun päässä oli rautalangasta tehty lenkki, josta lintua oli helppo siirtää uuteen kohteeseen. Sitä varten kaivoin lapiolla linnunpesiksi nimettyjä kuoppia, johon kyseinen lintu asetettiin, ja linnun päälle tunkki radan nostamiseksi. Myöhemmin jatkoin mosimisella, eli kevyellä hiekan siirrolla ja lyönnillä ratapölkyn alle. Varsinainen toppaaminen lapiotyönä oli kahden miehen työtä, pölkyn kahdelta puolelta miehet vuorolyönnein hakkasivat hiekan tiiviisti ratapölkkyjen alle. Kun olimme kallioleikkauksessa ja helle oli kuuma, haimme vuoroin juotavaa vettä porukalle. Patissa kohdassa valui kylmää, puhdasta ja hyvää vettä kallioleikkauksen seinästä. Lähellä sitä työskennellessä kävimme janon yllättäessä juomassa suoraan siit