Maastomuistoja

  Tuli heinän korjuun aika, liotin viikatteen sidettä rannassa ja sidoin viikatteen varteen. Niittäminen ei kuitenkaan onnistunut, joten jouduin irrottamaan viikatteen ja viemään sepälle taottavaksi. Kauppareissukin tarvittiin, piti ostaa liippa viikatteen teroittamista varten. Navetan monttua vielä kaivoimme, Kivisen Aimo kävi ampumassa kiviä kaivannosta. Lopulta pohjaa oli kaivettu mielestämme tarpeeksi, eräänä tiistain iltana järjestimme hiekanluonti talkoon. Rannan Ville ajoi hiekkaa autollaan, talkooporukka lapioi kuormat montulla. En muista, ajoiko joku naapuri omalla hevosellaan hiekkaa, mutta itse taisin sitä aikanaan ajaa sen lisäksi, mitä oli talkooiltana siihen saatu.   Meillä ei ollut niittokonetta, mutta seipäiden ajoon, myöhemmin heinien kokoamiseen ja mahdolliseen hiekan ajoon hevosta käytimme. Siksi se oli kengitettävä. Olin aiemmin keväällä irrottanut siltä talvikengät, Louhulan Paavo lupasi kengittää sen uudelleen. Siksi pyysi minua menemään hevosen kanssa Lou

  Jatkoimme hakkuuta Kymin metsässä Heinäkorven maisemissa, sopivan kelin tullen jatkoimme heinien kasuuta, kunnes ne kaikki saatiin korjuuseen kotona ja Rajahoikassa. Hakkuutyömaamme oli sopivasti niiden kahden heinämaamme välissä, joten hakkuu onnistui jopa ohikulkumatkalla. Puutavaralajit olivat silloin halkoja koivuista, kuusesta paperipuita sellun valmistukseen tai hiontaan. Männyistä tehtiin lähinnä Englannin vientiin kaivospölkkyjä, jotka katkottiin jalkamitoille, siis 32,5 senttimetrin jakoa noudattaen. Metsätyössä saimme olla suurimman osan ajasta, vaikka sekä kotona, että Rajahoikassa menikin aikaa heinätöihin. Välimatkoja kuljimme milloin polkupyörällä ajaen, mutta melko usein jouduin turvautumaan oikopolkuihin metsän poikki. Yöpaikkoina niitä välejä kulkiessa oli tavallisesti koti tai Laurila, mutta monta yötä vietimme Rajahoikassakin silloin, kun heinätyöt tai hevosen huolto meiltä sinne menoa edellyttivät.   Elokuun puolessa välissä loppui epätasaisen ja eri-ikäisten

  Suviseurojen jälkeen jatkoimme taas tavallisia töitä, Laurilan kautta Karhunpiilon metsässä, jossa hakkasimme propseja ja halkoja entiseen tapaan. Niissä puuhissa kului heinäkuu lopuilleen, välillä katsottiin hevosta Kokkilassa, josta isä oli sille laidunmaata saanut vuokratuksi. Palstan vaihdoimme lähempää Heinäkorpea, joka sekin on Kymin Karhunpiilon kappaletta. Vaihtelevaa maastoa, rämeen keskellä oli useita nuorta mäntyä kasvavia kangasnyppylöitä. Palsta ei ollut erityisen hyväpuustoinen, mutta pitihän se hakata loppuun ja aikaa siinä meni syksyn puolelle asti, kun välillä teimme heinätyöt. Kesä oli melko helteisen tuntuinen, mutta tavan takaa ukkoskuurot häiritsivät työtä. Joka päivä teimme tulen palstan reunalla olleen tien keskelle, kun siinä sattui olemaan vanha tervaskannon tyvi, otin urakakseni polttaa kanto pohjaa myöten, mutta jäi siihen vielä kovaa kantoa, kun lopulta sen palstan saimme hakatuksi.   Välillä teimme heinätyötä, ennen sitä sain tehdä itselleni viikatt