Maastomuistoja

Tämä on maantien ojaan auennut lähde Lintuhaudankankaalla. Eljas Kolehmainen ja Urho Kahilainen merkitsivät lähteen laudanpalaan naulatuilla kaljapullojen korkeilla. Ensimmäiset marjaretkeni tein isän mukana Rajahoikan suunnassa, yleensä isä kävi kalalla saman tien. Olen aiemmin kertonut muiston ensimmäisestä marjaretkestä, mutta toinen kerta tuskin haittaa. Kävelimme polkua Pirttikankaan suuntaan, kun isä sanoi että katsotaan mennessä tuolta. Lähestyimme Rajarämettä, jossa oli paikkakunnalle tulleita karjalaisia. He alkoivat huudella metsään, että tulkaa tänne, tuli semmoisia ihmisiä, jotka tietävät marikot. Isä vastasi, että emme tiedä, mennään kauas, 10 kilometrin päähän. Samalla isä lisäsi vauhtia, metsän kätkössä hän pani puolijuoksuksi.  Minulle isä selitti, että neuvoisin jos täällä tietäisin, mutta kun mennään yökuntiin Rajahoikan sydänmaalle, eivät nuo osaa sieltä tulla takaisin vaan heidät pitäisi tuuva. Lakkaan olimme menossa, vuosia myöhemin sain poimituksi siltä su

Harjoitusmelonnan jälkeen Pate ehdotti, että laskettaisiin Lestijoki mereen asti ja sen jälkeen tarjoaisimme kyytejä turisteille. Ehdotus tuntui hyvältä, mutta epäilin taitojamme, eihän meillä ollutt kokemusta jokimelonnasta kummallakaan. Lupasin harkita asiaa, mutta lähdin vaimoni kanssa tutustumaan tulvivaan Lestijokeen. Siltä reissulta ovat ensimmäiset kuvat. Lestijoen tulvaa Aloin Lestijokeen läheisiä teitä ja katsoin silloin tällöin ja kuvasin. Yleensä kosket olivat loivia ja rauhallisia, mutta vuolaitakin paikkoja löytyi. Hirvitti kun näin sillan, jossa oli vajaa metri alituskorkeutta ja melko vuolas virta. Arvioin että siinä pitäisi harjoitella matalan veden eikä tulvan aikana. Jos laskija lyö vauhdissa päänsä siltaan, voi pelastajille tulla kire, jos lainkaan ehtivät apuun. Pate tuli meille polkupyörällä ja lähdimme aivan eri suuntaan. Onkohan minulla sieltä kuvia? Maantiesilta Lestijoen tulvaa Lestijoen tulvaa ja matala silta Hain Paten kanssa laina

Lapin Sormi reitin portti Sulkavanperällä. Nykyisin tuo metsä on peltona Kun Muurasjärven ja Kinnulan välille avattiin retkeilyreitti, se sai nimekseen Lapin sormi. Minua nimi hiukan suututti, että miksi tänne Keski-Suomeen omitaan Lapin tunnuksia. Myöhemmin opaskurssilla sain aiheeseen tarkennusta ja vahvistusta. Näitä Suomenselän harjanteita on kauan kutsuttu nimillä Lapin sormi tai caralappi. Myös etelämpänä, Satakunnassa on alue, jota on kutsuttu nimellä Satakunnan Lappi. Niillä perusteilla ymmärrän myös nimen Lapin sormi. Lapin sormen alku näytti hyvältä, mutta pian retkeily sillä hiipui. Kun retkeilyä haluttiin virkistää, nimi Lapin sormi jäi ja reitti nimettiin Pohjoisen Keski-Suomen retkeilyreitiksi. Samalla reitin alkupää siirrettiin Muurasjärven kylälle, Kaitalan varaston päähän. Siellä ovat opasviitat Karangan ja Kotajärvien alueille. Rantalouhikkoa Metsää Pirunpeltoa Suurijärven pitkospuuliittymän kivi Suurijätven kämppä Kai

 Alussa en ajatellut omaa yritystä enkä omatoimista opastusta, mutta kun Pihtiputaan silloinen, retkeilyä harrastava uusi toimihenkilö sellaista suositteli, innostuin ajatukseen. Sovimme päivän ja kelloajan, että kehitämme ajatusta yhdessä. Sovitun päivän aamuna toinen osapuoli soitti, että joutuu johonkin lähikuntaan asiaa hoitamaan. Jäin odottamaan hänen luvattua yhteydenoottoaan, sitä ei ole tullut ja olen lopettanut odotuksen vuosia sitten. Toivon onnea uusille yrittäjille ja menestystä. En ole ajatellut ryhtyä kilpailijoiksenne, mutta tarvittaessa ajattelin voivani auttaa esimerkiksi suurten ryhmien opastuksessa tai retkiruoan valmistuksessa. Minun aikani on ohi, teidän aikanne on tulossa. Opiskelin ensin Reisjärvellä, Suomenselän kansalaisopiston eräoppaan kurssilla. Yksi opettaja kertoi, että erämaa on 8x 8 kilometrin asumaton alue, ja ettei sellaisia alueita ole tällä seudulla. Siksi olisi parempi puhua erämaan kaltaisista alueista, ettei joku termit tunteva niipottaja pääse