Haave retkioppaan tehtävästä

Alussa en ajatellut omaa yritystä enkä omatoimista opastusta, mutta kun Pihtiputaan silloinen, retkeilyä harrastava uusi toimihenkilö sellaista suositteli, innostuin ajatukseen. Sovimme päivän ja kelloajan, että kehitämme ajatusta yhdessä. Sovitun päivän aamuna toinen osapuoli soitti, että joutuu johonkin lähikuntaan asiaa hoitamaan. Jäin odottamaan hänen luvattua yhteydenoottoaan, sitä ei ole tullut ja olen lopettanut odotuksen vuosia sitten. Toivon onnea uusille yrittäjille ja menestystä. En ole ajatellut ryhtyä kilpailijoiksenne, mutta tarvittaessa ajattelin voivani auttaa esimerkiksi suurten ryhmien opastuksessa tai retkiruoan valmistuksessa. Minun aikani on ohi, teidän aikanne on tulossa.

Opiskelin ensin Reisjärvellä, Suomenselän kansalaisopiston eräoppaan kurssilla. Yksi opettaja kertoi, että erämaa on 8x 8 kilometrin asumaton alue, ja ettei sellaisia alueita ole tällä seudulla. Siksi olisi parempi puhua erämaan kaltaisista alueista, ettei joku termit tunteva niipottaja pääse moittimaan ja ehkä vaatimaan rahojaan takaisin.
Siksi otin käyttöön retkioppaan nimikkeen. enkä eräoppaan. Ja myös siksi, että eräopas voidaan käsittää metsästysoppaaksi, enkä siihen tuntenut vetoa. Tosin eräruokakursseilla Viitasaarella ja Kivijärven Koirasalmella ja Sysilammen alueella oli ohjelmassa myös riistan valmistaminen. Niihin oli valmius, mutta jos nyt saisin haasteen, joutuisin ennen urakkaa lukemaan muistiinpanojani, varmaan myös kokeilemaan käytännössä riistan valmistamista.

Alla kuva Ruukin myllystä Pihtiputaan Saanijoessa

Kun lehmämme oli viety naapureihin tai teurastamoon, uskoin pitkäaikaisen haaveeni toteutumiseen pian. Kunnostin metsiäni, tein Kivisellä metsän ja peltojen hoitotöitä kysynnän mukssn, mutta en luopunut haaveestani toimia joskus retkioppaana, havaitessani, että Reisjärvellä alkaa retkioppaiden kurssitus, hakeuduin oitis alkavalle kurssille. Ensimmäisenä ohjelmaan kuului ensiapukurssi. Olin suorittanut kyseisen kurssin aiemmin, mutta kun tarjoutui mahdollisuus tietojen ja taitojen päivitykseen, en epäröinyt aloittaa opiskelu uudelleen.

Ensiapukurssilla
Kansiossani on ensiapukurssin muistiinpanoja, voisin referoida niistä jotakin tärkeää tähän. Kouluttaja tuskin panee pahakseen, vaikka vähän muistelen. Aluksi opiskeltiin toiminta hätätilanteissa eli hätäilmoitus. Siinä on apuna seuraava kaavio, toivottavasti onnistun sen muotoilussa edes osittain.
Ennen soittoa tarkista nopeasti, onko potilas hereillä tai herätettävissä:

Hereillä ei hereillä
Mitä valittaa Hengittääkö normaalisti?
Nyt soitto 112, pyri aina soittamaan itse, että välikäsiltä vältytään. Varaudu että hätäkeskus haluaa keskustella myös potilaan kanssa.
1. Anna tarkka osoite ja puhelinnumero.
2. Kerro lyhyesti mitä on tapahtunut.
3. Vastaa kysymyksiin ja noudata ohjeita.
4. Sulje puhelin vasta kun saat luvan.
5. Järjestä opastus huolehdi, että kulkureitti on avoin.
6. Soita uudestaan, mikäli potilaan tila olennaisesti muuttuu.

Nämä vanhat ohjeet pätevät vielä, mutta nykyaika ja nykytekniikka on tuonut sellaista uutta, joka on hyvä muistaa ja käyttää hyväksi. Älypuhelimien paikannustekniikka on hyvä sellainen. Se on paikallaan hankkia puhelimeensa, sillä sen avulla hätäkeskus voi paikallistaa soittajan puhelun aikana ja käynnistää avun lähettämisen puhelun aikana. Uusi tekniikka ei aina tee tarpeettomaksi lueteltuja ohjeita, mutta on niiden erinomainen täydentäjä.

Seuraavaksi ovat elvytysohjeet.
1. Ota selvää, saatko elottomalta näyttävän potilaan hereille. Jos potilas ei herää,
2. käännä päätä taaksepäin ja tarkista samalla hengtys. Jos potilas ei hengitä,
3. soita 112, kerro elvytystilanteesta.
4. Aloita elvytys kahdella puhalluksella.
Seuraa yksityiskohtaset ohjeet elvytyksestä, jätän ne tässä kertomatta monestakin syystä. Ehkä eniten siksi, että tutkimusten ja kokemusten kehittyessä ohjeisiin voi tulla muutoksia. Näillä pääsee hyvään alkuun mahdollisissa elvytystilanteissa, muistilistaksi itsellenikin ne kirjoitin.

Jäänaskalit.
En muista kuuluiko jäänaskalien tekeminen ensiapukurssiin vai tuliko esille muulla kurssilla. Ne ovat hyvät olemassa, epävarmalla jäällä liikkuessa aivan välttämättömät. Ajattelin tehdä sellaiset, mutta tekemättä minulta jäivät. Ole sinä toimeliaampi ja valmista sellaiset itsellesi ja kavereillesi. Jos et ehdi tai osaa,tiedät varmaan jonkun joka osaa tehdä tai jolta voit ostaa sellaisia valmiina.

Jäistä pelastautuminen
Jos putoat jäihin:
-- Huuda tai vihellä pilliin
-- Ota rauhallisesti, jaksat taistella vedessä noin 15 minuuttia.
-- polje vettä ja käänny siihen suuntaan, mistä tulit.
-- Riko jään reunaa kunnes jää kestää.
-- Iske jäänaskalit jäähän niin kauas kuin saat. Ellei sinulla ole mitään teräasetta, työnnä märkä käsine tms. pitkälle jäähän. Kovalla pakkasella se jäätyy hetkessä kiinni ja tarjoaa jonkinlaisen kädensijan.
-- tee jaloillasi sammakkoliikkeitä niin, että jalat nousevat pintaan.
-- Vedä itsesi jäälle.
-- kierittele kestävälle jäälle.
-- jatka konttaamalla.
-- Kestävällä jäällä pystyyn ja lämpimiä vaatteita vaihtamaan.
-- Juo lämmintä.
-- Liiku.

Jäistä pelastaminen
Kuultuasi avunhuudot,
** hae kättä pidempää, kuten köysi, airo, tikapuut, suksi, pelastusrengas tms.
** Lähesty avantoa samasta suunnasta kuin pudonnut.
** Lähesty konttaamalla.
** rauhoita pelastettavaa puhumalla.
** Heitä pelastusköysi, ojenna airo tai vastava pelastettavalle.
** Varmista ettet itse putoa avantoon lyömällä puukko
** Saatuasi pelastettavan jäälle, kieritelkää poispäin avannosta.
** Jatka konttaamalla.
** Nouse ylös vasta kestävällä jäällä.
** Hoida uhri lämpimään.
** anna lämmintä juotavaa.
** vaihda kuivat vaatteet
** komenna uhri liikkumaan
*** Älä hiero mahdollisia paleltumia!

Nämä ohjeet palautuivat mieleeni, kun Muuraksen Syväjärven lähellä hakatessani kuulin järveltä avunhuutoja. Oletin siellä miehen olevan hukkumavaarassa. Otin mukaani vain kirveen, oletin sillä saavani karsituksi jostakin latvasta sopivan saikaran kättä pidemmäksi.
Jäällä huusivat apua kuitenkin erään puun alle jääneen miehen auttajat. Tarpeellinen oli kirves siinäkin, saimme karsituksi kaksi rankaa, jotka pujottelimme kahden puseron hihojen läpi. Niin syntyi pikapaari, jolla kannoimme loukkaantuneen autotien varteen.

Tähän väliin ajattelin lisätä muutamia kuvia harjoittelutilanteista ensiapukurssilla. Katsoin digikuvani kahteen, osin kolmeen kertaan niitä löytämättä. Muutamalla hakusanalla yritin etsiä niitä, turhaan. Joko olen poistanut kuvat tai niitä ei muuten ole löydettävissä. Jos joskus pääsen niihin, harjoittelukuviin käsiksi, yritän muistaa lisätä niistä muutamia tänne. Jatkan nyt kirjoittamista ilman kuvia.
Löysin kuvat, yritin siirtää alueelle mistä poiminta blogiin onnistuisi. Siinä luiskahtivat kuvat kursorista enkä ole niitä uudelleen löytänyt. En muista hakusanoja, joten haku ei onnistu. Tuskin kuvat ovat koneeltani tyystin hävinneet, jatkan siis ilman kuvia kunnes ne löytyvät. Kuvissa oli muutamia esimerkkejä tilapäisratkaisuista murtuneen paikan lastoitukseen, kuten vaimoni käteen sitomani keittokauha jonka löysin kaapista. Toivottavasti kuvatkin löytyvät pian.

Muistiinpanossani Reisjärven ensiapukurssilta olen kertonut samat asiat, joihin olen edellä viitannut. Ellei syke tunnu, ensiksi avun hälyttäminen, sitten elvytys. Tajuton aina kylkiasentoon.

Kivulla on monet kasvot.
*Painava, Raskas
* Tylppä, puristava
* Laaja-alainen, vannemainen
* Säteily, hartia, vasen käsi...

Tämä kuva on Ollove- eli Karhunpiilojärven rannasta, lisäsin piristeeksi, koska en saanut ladattua aiheeseen välittömästi liittyviä kuvia. Siellä en ollut harjoituksissa, vaikka Haapajärvellä ja Pyhäjärvellä olinkin. Enimmät harjoitukset olin mukana Reisjärvellä, jossakin määrin myös Pihtiputaalla.

Mieleeni muistui eräällä kurssilla kuulemani tapahtuma. Sen kertonut mies oli opiskellut ensiapukurssit, mutta ei ollut ammattilainen. Hän oli matkalla lentokoneessa kun kuulutuksessa kyseltiin lääkäriä. Kukaan ei ilmoittautunut, siis lääkäriä ei ollut matkustajien joukossa. Seuraava kuulutus kysyi sairaanhoitajaa tai muuta sen alan ammattilaista, mutta tulos oli sama. Kolmannella kerralla kysyttiin jotakin, joka osaisi auttaa sairaskohtauksen saanutta. Kun vieläkään ei tullut auttajia, uskalsi tapauksen kertonut mies noudattaa kutsua. Hän kertoi päätelleensä, että potilas sairasti diapetestä ja että veren sokeri oli laskenut liian alas. Hän pyysi sokeria tai sokeriliuosta ja sai sitä.
Varovasti hän annosteli liuosta tajuttoman huulille ja ennen pitkää potilaan taju palasi.

Veteraanijumpassa Muurasjärven koululla

Esko Hietala ohjasi kansalaisopiston voimistelu ja liikuntapiiriä. Näissä kuvissa on maistiaisia liikkeistä ja tärkeistä venytyksistä, että jännittyneet lihakset palautuisivat lepoon.