Maastomuistoja

Joulun jälkeen tiistaina menin hakkuutyömaalle, postipikalinjassa Pihtiputaalle ja sieltä Keiteleelle menneessä linjavuorossa Oksalan parakille. Kolmisen tuntia ehdin tehdä työtä metsässä, vähän tein siellä tavaraa. Keskiviikkona oli sitten tilaisuus koko työpäivään, perjantaina tuli lukumies, hän kertoi että pitäisi vaihtaa palstaa ja aikoi lukea puut. Niitä oli silloin vielä kasaamatta, ja kun hän kuuli, etten tule seuraavalla viikolla, hän käski tehdä siinä vielä sen päivän ajan. Lupasi tulla lukemaan puut perjantaina, johon mennessä sainkin palstan järjestykseen ja puut kasoihin. Lopulta Siekkinen ei joutanutkaan lukemaan perjantaina, joten hain työvälineeni pois palstalta, samalla laskin itse pöllit, merkitsin ne vihkooni ja palasin parakille. Hyvärinen laski ja maksoi tilin tekemistäni töistä aiemmin lasketut ja viimeksi merkitsemäni pöllimäärät yhdistäen ja pääsin linja-autoihin kotimatkalle, . Uusi vuosi Uudenvuodenpäivänä kuuntelin kotona radiota, luin ja kir

Perjantaina 9.12. tuli postissa osoitus metsätöihin, kolme eri osoitetta puhelinnumeroineen siinä oli. Eivät siis passittaneet nelostielle kuten oletin, vaan arvelivat että pärjää se nuori mies metsässäkin. Tiesin kokemuksesta, että metsätyön johtajia on vaikea tavoittaa päivisin. Kun matkapuhelimista ei kukaan silloin tiennyt, oli soitettava heidän kotiinsa tai toimistoonsa aamulla varhain tai sunnuntaisin, jolloin heitä saattoi tavoittaa päivälläkin. Kun oli kolme eri vaihtoehtoa, arvelin jonkin niistä vastaavan aamulla, kunhan kyllin varhain soitan. Silloin oli meiltä lähin puhelin Kivelässä, jonne kiirehdin maanantain aamuna kohta herättyäni. Ensimmäinen numero ei vastannut, toisena oli puhelimen numero Porttila 15, E. Hyvärinen. Muurasjärven keskuksen hoitaja kysyi tilausta tehdessäni, missä on Porttila, mutta en sitä tiennyt minäkään. Keskusten tehtävänä oli etsiä oudotkin pienet keskukset, kun sellaiseen puhelua tilattiin, ja lopulta keskus ilmoitti puhelun yhdistetyksi.