Maastomuistoja

  Erään Rajahoikasta paluun jälkeen minua odotti toisenlainen yllätys, meille kolmelle veljekselle, olivat Turusella tehneet nuket. Yhden kullekin, se oli harvinainen leikkikalu pojille. Olimme aikaisemmin leikkineet Kaijan kanssa, ja siinä mielistyneet hänen nukkeensa. Siitä olivat päätelleet, että nuket noille pojille pitää tehdä. En muista, kuka meistä sitä eniten halusi, vai oliko jokainen tasapuolisesti toivomassa, mieluisia ne kuitenkin olivat.   Toisenlaisia leikkikaluja toi isä meille eräänä syksynä. Latojen seinistä hän oli irrotellut mainoksia vaalien jälkeen. Syksyksi sen muistan siitä, että äiti siivosi keräämiään puolukoita, ja me veljekset teimme niistä vaalimainoksista eräänlaisia koneita. Asetimme paperiarkin mutkalle, epämääräiseksi torveksi. Yksi meistä puisti tätä konetta, toinen nosteli yläpäähän aukosta "rumasia" marjoja. Sanoimme että, kun tänne panee "rumasia" marjoja niin tuolta tulee "rumasia" marjoja. Eräänlainen puimakone

  Istun reessä peittojen alla yhdessä kahden veljeni kanssa, äiti istuu takanamme huolehtien meistä, muutaman vuoden ikäisistä pojistaan. Ennen lähtöä oli äiti sanonut, että lähetään uuteen kottiin. Sen kodin paikaksi opin myöhemmin tuntemaan Muurasjärven Junganperän, varsinaista perää, kulmakuntaa, ei silloin ollut, oli vain muutamia yksittäisiä taloja hajallaan. Äiti olisi halunnut Kinnulaan, jossa myös oli talo myynnissä, mutta isä halusi asua lähempänä lapsuutensa kotia ja niin päädyimme Karmala nimiseen mökkiin. Isä seisoi ajaessaan reen kannaksilla, jos reki kallistuu liikaa, isä nousee ylemmän jalaksen kannalle. Sillä toimella hän estää reen ja kuorman kaatumisen. Ohjakset isän käsistä Ilo-hevosen suupeliin roikkuvat yllämme, mutta eivät häiritse meitä, eivät ainakaan minua, sillä uni voitti lämpimien peittojen alla.     Herään välillä nähdäkseni ohi vilahtavat suon käkkyrämännyt ja kuusimetsän, jonka suojaan Ilo kohta vetää kuormansa. Kotajärven jään olimme ylittäneet tur