Ensimmäinen onkeni
Olin taas Rajahoikassa kyläilemässä. Jukka-setä oli lähdössä kalastamaan. Minä halusin, ja pääsin mukaan. Kävelimme Rajapellon ohi, sedällä onkivehkeet olallaan. Kokkilaa lähestyessämme hän kysyi, haluaisitko sinäkin onkia. Olisihan se mukavaa, vastasin. Jukka setä kävi toimelliseksi. Taskustaan hän löysi karhulankaa, jostakin vaatteista ilmestyi hänen käteensä hakaneula. Taivutellen ja kivellä naputellen se muotoutui koukuksi. Puskassa oli pajukasvi, josta sai puukolla työstäen sopivan vavan. Puukko oli myös käypä työväline, kun setä taiteili männyn paksusta kaarnasta kohon valmistuneeseen onkeen. Sitten menimme Kokkilan rantaan ongelle. Setä näytti, miten mato pannaan koukkuun. Valmisteli ensin oman onkensa, heitti sen kalastamaan. Sitten oli minun onkeni vuoro, setä siihenkin madon laittoi ja heitti sen ensi kerran veteen. Seurasi selostus siitä, mistä tietää kalan olevan syömässä, milloin ongen voi nostaa pois vedestä. Setä taisi saada ensimmäisen kalan, siinä koh