Talvi Rajahoikassa
Joulun edellä isä oli ostanut hevosen, se oli suuri ja voimakas. Jälkeenpäin isä muisteli sen olleen hyvätapainenkin. Meni umpihankeen arvelematta, ja oli hyvä vetämään. Isä sai ajopalstan Rajahoikan läheltä. Vähän aikaa hän kulki siellä kotoa käsin. Hoiti aamulla lehmän, lypsi sen, valmisti ruokaa itselleen ja minulle. Syötyään hän ajoi kymmenen kilometriä palstalleen, siellä teki päivän urakan, tullakseen takaisin kotiin lehmän hoitoon. Kaikki iltatoimet, keittämiset, ja muut, olivat täällä tehtävinä. Minä lähdin aamulla kouluun, palasin illalla tyhjään taloon, tai menin johonkin naapuriin isää odottamaan. Kauan tällainen järjestely ei onnistunut, se oli liian vaikeaa. Matka ajopalstalle oli pitkä. Isä ratkaisi tilanteen ja siirsi talouden Rajahoikkaan. Hän vei sinne lehmän ja kanan, kanalta katkaistiin pyrstö, että se tunnistettaisiin keväällä toisten joukosta. Lehmähän löytyisi siitä parresta, johon se on pantu. Minun koulunkäyntini keskeytyi, sillä muutin isän mukana. Is