Maastomuistoja

Päävartion ohi kulkiessani olin nähnyt sotilaan kävelevän pääportin ja päävartion noin 50 – 100 metrin mittaista aluetta. Sitä sanottiin opasvartioksi ja se toimi vuorokauden kaikkina tunteina. Minä sain tehtäväkseni kaksi kahden tunnin vuoroa yön aikana kiertävänä vartiona kasarmialueella. Muu aika meillä oli vapaata, mutta päävartiosta ei saanut poistua. En ollut pannut merkille asetta ennen kuin meistä lokakuussa menneistä muodostettiin vartio ja jouduimme vastaavaan tehtävään. Meille annettiin muistaakseni 10 patruunalla ladattu konepistooli aseeksi, varmistettuna se oli olallamme vartiovuoron aikana. Asiaan kuuluvan opastuksen saimme komppaniassa ennen vartioon lähtöä, konepistoolin toiminta opetettiin lyhyesti, samoin käyttäytyminen vartiopaikalla. Kun kiertävän vartion miehillä oli runsaasti vapaata aikaa, käytin osan siitä kirjoittamiseen. Muistelin päiväkirjaani ennen joulua ollutta, erään lauantai-illan "katujyrä" nimellä tunnettua järjestyspartiovuoro...

Tuntui etten ollut nukkunut lainkaan, kun käytävässä pärisi soittokello ja sen jälkeen kuului huuto: "Komppaniassa herätys!!!" Pian tuvassa törmäili joukko nuoria miehiä sinne ja tänne, kunnes ovelta kuului komento aamupesulle. Niin marssimme alikersantin opastuksella sekaisena joukkona pesuhuoneeseen, mutta tuskin olin kunnolla käsiäni ja kasvojani kastellut, kun jo tuli komento parijonoon ja takaisin tupaan. Ensimmäisenä aamuna ei meillä tainnut olla aamulenkkiä, joka sen jälkeen muodostui jokaisen aamun ehdottomaksi ohjelmaksi. Jokaisena aamuna marssimme myös ruokalaan aamupalalle, oikeastaan aamuteelle, joka olikin eräs mieluisimpia toimia minulle. Ensimmäisellä kerralla ruokalan tohina tuntui oudolta, mutta melko pian siihen tottui. Tottuivat myös muut alokkaat, ja tottumuksen mukana tohina väheni. Meille oli etukäteen jaettu pinkkoihin tarpeellinen määrä vaatteita, mutta jakajat eivät tienneet, minkä kokoinen mies oli tulossa. Osa saamistani vaatteista oli auttam...