Maastomuistoja

Alikessuin, kokelaiden, loppusota sodittiin, sinisten ja keltaisten välit siellä ratkottiin. Kuka selvis voittajaksi, siit ei päästy varmuuteen, mutta joskus kyllä varmaan, soditahan uudelleen. Vaikka jatkuu sotain sarja, -- Masi ei voi sitä estää, tuskin sentään loputtomiin, sotaharjoitukset kestää. Kerran kyllä, keväämmällä, meille loppusota saa, Lokakuussa saapuneista katsokaa sen voittajaa Sotaharjoituksen kulku päiväkirjasta Olin kertonut päiväkirjassani harjoituksen kulun pääpiirteitä, siitä poimin osia tähän muistelooni. Olin siis keltaisten puolella, maaliosastona, jossa oli miehiä komppanian verran kaikkiaan. Sinisiä oli koko prikaatin vahvuus, järjestettynä sodan aikaisiin joukkueisiin ja ryhmiin. Miesluvun tasapainosta ei siis voinut puhua, mutta kyseessä olikin sotaharjoitus. Sisukkaasti keltaiset puoliaan pitivät taisteluissa, vaikka jouduimme perääntymään. Ryhmä johon kuuluin, joutui kosketuksiin vihollisen kanssa vain kerran. Sen

Perjantaina 9.12. tuli postissa osoitus metsätöihin, kolme eri osoitetta puhelinnumeroineen siinä oli. Eivät siis passittaneet nelostielle kuten oletin, vaan arvelivat että pärjää se nuori mies metsässäkin. Tiesin kokemuksesta, että metsätyön johtajia on vaikea tavoittaa päivisin. Kun matkapuhelimista ei kukaan silloin tiennyt, oli soitettava heidän kotiinsa tai toimistoonsa aamulla varhain tai sunnuntaisin, jolloin heitä saattoi tavoittaa päivälläkin. Kun oli kolme eri vaihtoehtoa, arvelin jonkin niistä vastaavan aamulla, kunhan kyllin varhain soitan. Silloin oli meiltä lähin puhelin Kivelässä, jonne kiirehdin maanantain aamuna kohta herättyäni. Ensimmäinen numero ei vastannut, toisena oli puhelimen numero Porttila 15, E. Hyvärinen. Muurasjärven keskuksen hoitaja kysyi tilausta tehdessäni, missä on Porttila, mutta en sitä tiennyt minäkään. Keskusten tehtävänä oli etsiä oudotkin pienet keskukset, kun sellaiseen puhelua tilattiin, ja lopulta keskus ilmoitti puhelun yhdistetyksi.

Silloin oli kodinhoitajien työ alkuvaiheessaan. Meille tuli kyseinen hoitaja hevosemme kyydissä, kun kylällä käydessämme kävin häntä koululla, asunnossaan pyytämässä. Samalla reissulla äiti kävi Osuuskassalla neuvottelemassa, liekö olleet raha-asiat esillä? Kodinhoitaja lähti meille paluukyydissä, silloin olivat ohjeet ihmeen väljiä, jos niitä vertaa myöhempiin käytäntöihin. Saman tien hän aloitti työt järjestelemällä ja ruoan valmistuksella. Niin saatoin huolettomana keskittyä heinien ajoon ja eläinten hoitoon. Kodinhoitaja kuitenkin lypsi lehmämme, silloin sekin kuului heidän normaaleihin töihinsä. Maidon saanti oli vähäistä, niin hain lisämaitoa Jonniselta.   Kodinhoitaja oli sunnuntainakin, maanantaina hän kuitenkin kävi asunnollaan, soitti sieltä kunnantoimistoon, ja sai luvan jatkaa työssä meillä. Siksi hoidinkin lehmät, ja lypsin maanantain aamuna, mutta taas illalla niissä töissä jatkoi kodinhoitaja. Sinä maanantaina aloitin parirekien ja valjaiden kunnostamisen. Länkiin

Seurojakin oli sinä syksynä, joulukuun 14 päivä olimme koko perhe seuroissa Partalassa. Lastasimme kaikki rekeen ja ajoin ensi kerran sinä talvena hevosella Jungan yli Kivilahteen ja takaisin. Mustoselta käsin kävin Vilhon kanssa seuroissa Tommerilla, saimme Mustosen Antinkin mukaamme.   Koska meillä oli taloudellisesti ahdasta, puutetta melkein kaikesta, erityisesti vaatteista, olivat hyväsydämiset ihmiset eri puolilla maatamme saaneet osoitteemme, ja lähettivät paketeissa vaatteita, joille meillä oli todellista tarvetta ja käyttöä. Ainakin kaksi suurta pakettia saapui jouluksi, ne hain hevosella samalla käynnillä. Sitten olikin hupaisaa toimia äidin apuna piparkakkuja tekemässä. Pekka ja Pentti pyysivät, että tekisin heille hiihtoradan edellisen talven tavalla. Epäröityäni lähdin hiihtämään pitkää rataa Hyppösen taitse kiertäen. Pusikoissa oli kovin vähän lunta, risut kiusasivat suksien alla. Kun vielä nenäni alkoi vuotaa verta, oli pakko lopettaa yritys ja palata kotiin. Hevos