Entisiä ja uusia töitä

Silloin oli kodinhoitajien työ alkuvaiheessaan. Meille tuli kyseinen hoitaja hevosemme kyydissä, kun kylällä käydessämme kävin häntä koululla, asunnossaan pyytämässä. Samalla reissulla äiti kävi Osuuskassalla neuvottelemassa, liekö olleet raha-asiat esillä? Kodinhoitaja lähti meille paluukyydissä, silloin olivat ohjeet ihmeen väljiä, jos niitä vertaa myöhempiin käytäntöihin. Saman tien hän aloitti työt järjestelemällä ja ruoan valmistuksella. Niin saatoin huolettomana keskittyä heinien ajoon ja eläinten hoitoon. Kodinhoitaja kuitenkin lypsi lehmämme, silloin sekin kuului heidän normaaleihin töihinsä. Maidon saanti oli vähäistä, niin hain lisämaitoa Jonniselta.

 Kodinhoitaja oli sunnuntainakin, maanantaina hän kuitenkin kävi asunnollaan, soitti sieltä kunnantoimistoon, ja sai luvan jatkaa työssä meillä. Siksi hoidinkin lehmät, ja lypsin maanantain aamuna, mutta taas illalla niissä töissä jatkoi kodinhoitaja. Sinä maanantaina aloitin parirekien ja valjaiden kunnostamisen. Länkiin laitoin uudet rahkeet ja rinnustimen, niin ne kestäisivät ainakin yhden talven ajoissa. Hamustoja, länkien pehmusteita myös korjasin. Uusi avanto piti hakata entistä kauemmaksi, kun entisen laidat olivat jäätyneet vähitellen ahtaiksi vesisangon mahtua, ja ehkä pohjasaveakin alkoi sekoittua, kun sangolla nosti vettä.

 Uudenvuoden aattona lähti kodinhoitaja pois, niin työt lankesivat taas veljilleni ja minulle. Rutiinitöinen aattopäivä se oli, heiniä hain ainakin tallin latoon. Kun niitä tiukkaan painuneesta ulkokokouksesta kiskoin, oli se enemmän kiskomista kuin ajamista. Saunan panin lämpiämään jo aamulla, niin se ehtisi esilämmitä saunomiseen mennessä, vaikka päivällä, luonnon valossa saunoimme. Päivän valossa saunominen oli melkein välttämätön, koska saunaamme ei silloin saatu sähkövaloa, eikä öljytuijukaan hyvin valaissut. Pimeässä, nokisessa saunassa oli saunojien vaarana nokeentua itsekin. Myllymatka Hyppöselle vielä saunomisen jälkeen, ja tietysti lehmien hoito ja lypsy. Vaikka myllyreissu on aina pölyinen, eikä navettakaan kovin puhdas ollut, pääsimme puhtaina viettämän alkavaa Uutta vuotta.            

 Lehmiä hoidin melkein joka päivä, hevosta päivittäin, yölläkin piti herätä hevoselle apetta tekemään. Siltä ajalta minulle on jäänyt tavaksi herätä kesken yön ja kun uni ei heti tule, toimittaa joitakin asioita, ellei muuta, niin lukea tai kirjoittaa. Hevonen syö melkoisesti, appeessa niille ennen annettiin jauhot ja muu väkirehu kuumalla vedellä kasteltuun olkisilppuun sekoitettuna. Kun aamulla lähdettiin ajoihin, oli hevosen ehdittävä syödä kylliksi siihen mennessä, ja siihen se tarvitsi aikaa. Mielellään alkoikin hevosemme apettaan rouskuttamaan, kun sen sille eteen olin kantanut.

 Kivisen Aimo kengitti Tähden, hevosen jonka oli muutamia vuosia aiemmin isälle ostettavaksi vihjannut. Rauhallinen heppa se olikin, joskus tuntui liiankin hitaalta, mutta kilpailun kaltaisissa tilanteissa se aina intoutui juoksemaan, mitenkään ei olisi sallinut muita hevosia edellään.

 Sain taas huolekseni maidon ajamisen Junganperältä tien varteen, mutta se on vain varautumista sen varalle, ettei auto pääse perällemme ajamaan. Kekkosen toinen tonkka oli kerran tullut autossa Hakosen risteykseen. Oletin ilman muuta sen Hakosen tonkaksi, ja illan aikana ihmettelin, miksi eivät Hakoset hae tonkkaansa pois. Vasta aamulla aloin miettiä, että jos olisikin Kekkosen tonkka, ja tarkistuksessa se varmistui heidän olevaksi. Kun menin Kekkoselle kertomaan vahingosta, oli myös Hakosen Ville siellä samalla asialla. Niin kahden sanansaattajan viestin jälkeen haki Kekkosen isäntä itse tonkkansa kotiin.

 Hain kaupasta lisää hevosen valjaiden osia ja muita vehkeitä. Seppä-Jussi oli tehnyt eturekemme tukkilinkkua varten piikkiraudan, jonka naulasin paikalleen. Raudan tarkoitus on estää tukkien valuminen nopeissa pysähdyksissä tai jyrkissä myötämäissä. Joskus on kuulemani mukaan kuorma saattanut luistaa jopa hevosen takajalkoihin asti. Minulle sellaista ei ole sattunut, vaikka metrin verran ovatkin luistaneet reen keulan törmättyä kantoon tai kiveen. Jyrkät myötämäetkin ovat valuttaneet kuormaa etureellä, jolloin takarekeä ohjaavat pestit ovat jääneet löysälle, ja niiden ohjaava vaikutus on kadonnut. Jostakin syystä isä ei ehtinyt koskaan hankkia sellaista etulinkun piikkirautaa, vaikka monella naapurilla sellainen oli. Ajettuani heiniä navettalatoon, laitoin tukkien ajolinkut paikalleen parirekiin. Olimme sopineet, että menisin ajamaan navetan rakennuspuita Kekkoselle, siksi nämä kertomani valmistelut.