Maastomuistoja

Kun olimme selvinneet Junganmäen ja Pekkalan perunoiden kaivusta ja kun meidänkin perunat saatiin varastoihin, noudatin Lamminmäeltä saamaani työkutsua. Ennen Lamminmäkeä minulle ilmeni ongelmia pyörän kumin korjauksessa. Päällyskumin paikka oli mennyt rikki, vaihdoin sen ilmeisen kiireen kanssa, koska sitä paikalleen pannessani tuli reikä sisäkumiin. Kiire ja ilmeinen väsymys vaivasivat minua sisäkumin paikkauksessa, koska paikka tarttui huonosti että siihen jäi ilmavuoto. Venttiilikin oli tukossa, ja lopulta uskoin tilanteen toivottomuuden ja vetäydyin unten maille. Perjantaiaamuna paikkaaminen onnistui ilmeisen hyvin, sillä pyöräillen menin Lamminmäelle perunoita poimimaan ja siellä jatkoin lauantainakin. Myös Pekka ja Pentti olivat Lamminmäellä, heillä oli koulusta muutama lomapäivä. Vielä maanantaina jatkui perunoiden nosto Markkulan takana, Uudentalon alueella, jossa ei silloin ollut minkään kaltaista taloa, nimi vain. Maanantaina iltapäivällä siirryttiin pihaan, alankoon,

  Äiti oli kirkolla käydessään tehnyt ratkaisunsa, suunniteltua tiilinavettaa ei rakennettaisi, tehtäisiin vain sellainen, kuin omat voimat ja varallisuus sallivat. Turusen Antti asensi sirkkelinsä ja aloitti sahaamisen, sahasi erilaista tavaraa pitkän kokemuksensa ohjaamana, koska mitään virallisia sahausluetteloita ei ollut.   En muista ketä oli mukana työssä Antin, hänen poikansa Kalevin ja meidän poikien lisäksi. Meidän Vilhon kanssa kannoimme lautoja ja parruja niille kuuluviin taapeleihin, en muista oliko meidän poikasten apuna muita. Ainakin äiti ilmeisesti, tapansa mukaisesti kävi välillä kantamassa, sikäli kuin ruoan valmistukselta ja lehmien hoidoilta ennätti.   Ennen pitkää alkoi työvoima osoittautua vähäiseksi, ja kun Vilho Kokki Honkalasta poikkesi työtä katsomaan, Antti ja äiti oitis värväsivät hänet pyörittämään sahattavia puita lähemmäksi sirkkeliä. Alkupuolella pölkkykasaa olivat Santeri Jonnisen talkoopuina tuomat kaksi hirmuisen suurta tyvipölkky ja saman suu