Lamminmäellä työssä

Kun olimme selvinneet Junganmäen ja Pekkalan perunoiden kaivusta ja kun meidänkin perunat saatiin varastoihin, noudatin Lamminmäeltä saamaani työkutsua. Ennen Lamminmäkeä minulle ilmeni ongelmia pyörän kumin korjauksessa. Päällyskumin paikka oli mennyt rikki, vaihdoin sen ilmeisen kiireen kanssa, koska sitä paikalleen pannessani tuli reikä sisäkumiin. Kiire ja ilmeinen väsymys vaivasivat minua sisäkumin paikkauksessa, koska paikka tarttui huonosti että siihen jäi ilmavuoto. Venttiilikin oli tukossa, ja lopulta uskoin tilanteen toivottomuuden ja vetäydyin unten maille.

Perjantaiaamuna paikkaaminen onnistui ilmeisen hyvin, sillä pyöräillen menin Lamminmäelle perunoita poimimaan ja siellä jatkoin lauantainakin. Myös Pekka ja Pentti olivat Lamminmäellä, heillä oli koulusta muutama lomapäivä. Vielä maanantaina jatkui perunoiden nosto Markkulan takana, Uudentalon alueella, jossa ei silloin ollut minkään kaltaista taloa, nimi vain. Maanantaina iltapäivällä siirryttiin pihaan, alankoon, jossa kaivettiin vielä tiistaina niin, että vain 8 penkkiä jäi keskiviikolle. Paljoa en tiistainakaan poiminut, kun tarvitiin perunoiden varastoon ajamisessa. Keskiviikkona olin poimimassa vain vähän aikaa, kun siirryin pihaan rakennukselle, ensin kaivamaan likakaivoa, jonka pohjaa syvensin vielä torstaina vähän. Välillä raivasin pihamaalle tilaa, että pääsin aloittamaan vesijohtokanavan kaivamisen, jota kaivamista jatkoin koko perjantaipäivän. Välillä katkoin puita pienellä sirkkelillä uuden, rakennettavan talon kellariin. Katkomista oli silloin, kun Timo tai Reijo ehti hakea kuorman katkottavia puita.

Luiskalan Heimo oli kaverina kaivamassa, ja lauantaina saimme kanavat valmiiksi. Ensin kaivoimme ojan kaivolle vesijohtoa varten, sitten matalamman ojan sähköjohdolle kaivon ja navetan välille. Tasasimme saunalle pohjaa, sieltä ajoin kottikärryllä ulos ylimääräistä maata. Syyskuun viimeisellä viikolla syvensimme Heimon kanssa likakaivoa vielä vähän, laskimme sinne renkaat ja lopuksi valoimme latian saunaan. Sementtiruukkia sangolla kantaessani sain housuni melko likaisiksi, en tiedä mitä äiti ajatteli niitä pestessään. Ehdin vielä maanantain illansuussa Riston kanssa tilkitsemään ikkunoiden pieliä, siitä tilkinnästä minulle tulikin puuhaa useamman päivän ajaksi. Se tilkitseminen eli riivaaminen oli yllättävän pölyistä puuhaa. Varsinaiset tilkkeet, kuivat vaateresut pölisivät, mutta pölisi vuorivillakin, jolla tilkittiin suurimmat raot.

Piti viedä halkoja Nivalaan, ajoimme perjantaina Reijon kanssa Sopelle kuorman tekemisen aikeissa. Olivat luvanneet hakea autollaan Haapajärveltä purua rakennettavalle uudelle urheilutalolle, niin palasimme takaisin Lamminmäelle töihin. Lauantain aamuna kävimme sen halkokuorman tekemässä Järventauksen talon takaa läheltä Muurasjärveä. Timo lähti luovuttamaan halot ja tekemään tiilikuormaa paluumatkalle. Minä keräsin Lamminmen pihassa heinäseipäät, iltapäivällä tilkitsin uuden talon saunan ja pukuhuoneen ikkunat, ja niin tulivat alakerran ikkunoiden pielet tilkityiksi.

Maanantaina aloitin aamulla toisen likakaivon kaivamisen, kaivamista jatkoin tiistaina iltapäivällä. Maanantaina iltapäivällä ja tiistaina aamupäivällä kasasin heinäseipäitä Säikkösen itäpäästä alkaen, sieltä vähitellen lammen eteläpuolitse Uusitaloa ja Muurasjärven kylää lähestyen, kunnes Markkulan takaa kasasin viimeiset seipäät. Tiistaina iltapäivällä kaivoin toisen likakaivon niin syvälle, kuin jaksoin siitä maata heittää, viemäriojan kaivoin siitä alaspäin valmiiksi. Iltatyönä kannoin lautoja Lamminmäellä kotiin lähtöön asti.

Lamminmäen töiden vaiheilta minulla on muisto, joka sopii kertoa tässä vaiheessa. En muista missä siellä silloin työskentelin, kun Martti Paananen, Muurari-Martti oli siellä savupiippua muuraamassa. Luiskalan Heimo toimi hanslankarina, valmisti ruukkia, kantoi sitä ja tiiliä katolle tarpeen mukaan. Jossakin välissä he ruokapöydässä keskustelivat muurarin ja hanslankarin suhteista ja siitä, että joitakin muurareita on vaikea miellyttää. Milloin laasti on liian löysää, milloin liian jäykkää, ja tiiletkin menevät miten sattuu ja minne sattuu. Usein on lopussa juuri se laatu, jota silloin tarvittaisiin, ja toista laatua on liiaksikin. Sen keskustelun aikana taisi muuraus olla vielä katon alla piilossa, mutta ulkona liikkuessani saatoin seurata Martin ja Heimon keskusteluja. Eräänä päivänä oli kattoon leikattu aukko muurattu läpi ja hormit alkoivat nousta ulkoilmaan. Siinä vaiheessa Martti kannatti Heimolla suuren kasan tiiliä, koska niitä vielä tarvitaan. Muuratessa laastiastia tyhjeni, kun Martti ei antanut sitä lisää kantaa. Saattoi syynä olla sekin, että tyhjä astia on kevyempi nostaa tellimillä. Panin siinä merkille, miten Martti kaapi muurauslastalla tyhjän astian pohjaa ja laitoja, kunnes karjaisi yllättäen: RUUKKIA!!!

Välillä omissa töissä

Loppuviikon kaivoin kotona vesiviemäriä pihamme ja Rauhalan välisessä notkelmassa. Aloitin kaivamisen viemärin alimmasta mutkasta maantien suuntaan, keskiviikkona ehdin kaivaa melkein Rauhalan suuntaan olleelle ajotielle ja kivirumpulle asti, siinäkin kohdassa oli viemärissä pieni mutka. Sen rumpun ohi pääsin torstaina, ja siinä kun oli viemärin korkein kohta, se piti kaivaa syvemmäksi kuin muualla. Maantietä kohti maasto laski kuten laskee nykyisinkin, siksi tien lähetessä syvyyttä tarvittiin vähemmän, ja silti tahtoi sinne jäädä pätkä joka kuivui vain pidemmillä poudilla. Kun siitä notkelman korkeimman alueen kaivoi muuta aluetta syvemmäksi, väheni vesipatjan paksuus maantien lähellä. Tyystin ei vesipatjaa kannattanut yrittää pois, ja vaikka olisi tarpeeksi syvälle kaivanutkin, lasehtiva hiesumaa valui viimeistään seuraavana keväänä muodostaen entisen esteen veden valumiselle.

Sunnuntaina 9.10. pyöräilin raskaassa uuden lumen kelissä seuroihin Tommerille, kotiin palatessa vierailin Jukka-sedän ja Iida-tädin luona, jotka muistini mukaan asuivat silloin Kolmio nimisessä talossa. Koivukankaallakin poikkesin arpakaupalla, jossa menivät kaupaksi viimeiset tilaamani arvat. Olin tilannut myyntiin arpoja pienen myyntipalkkion toivossa, olisin ilahtunut, jos niiden joukossa olisi ollut joku suurempikin voitto, muta vain neljä sadan markan rahavoittoa oli kummassakin pakassa. Kerron tässä yhteydessä, että muutamaa vuotta myöhemmin siitä satasesta poistettiin kaksi nollaa, jolloin siitä tuli uusi markka.

Maanantaina lapioin maata Rauhalan luona irrotettujen kivien koloihin, olihan siellä kesällä ollut melkoinen kivenraivauksen savotta. Tiistaina aloitin valmistaa kivirumpua maantien varteen pitkille saroille. Ensin lapioin pätkän valmiiksi, sitten asettelin siihen kivet niin, että alle jäi onkalo veden virtaukselle. Isompien kivien päälle asettelin pienempiä reikien tukkeeksi ja katajia tiivisteeksi. Olin huomannut niiden kelpoisuuden siihen tarkoitukseen, kun aiemmin olin käyttänyt olkia tai kuusen havuja. Seuraavan pätkän kaivumaat nostelin kaivaessani katajien päälle, ja niin saatoin välttää yhden lapiointivaiheen. Keskiviikkona sain rumpun valmiiksi, torstaina etsin turhaan traktoria siirtämään Tauno Hyppösen tiistaina irrottamat kivet kasvimaalta. Turusen Kalevi ne ajoi seuraavan viikon keskiviikkona.

Saatuani kivirumpun valmiiksi aloitin ojan avaamisen maantien viemäriojasta pihamme suuntaan. Ehdin kaivaa vain saran leveydeltä, kun lähdin viemään maitokärryilllä kahta ruissäkkiä kauppaan, josta toin takaisin yhden vehnäjauhosäkin. Perjantaina ja lauantaina olin taas työssä Lamminmäellä, raivasin uuden tuvan ympäristöä. Ajoin hevosella pois laudat ja puut, tarpeettomat roskalaudat panin saunan taakse taapeliin, pyöreät puut ja laudan pätkät kasoihin liiterin luokse. Lauantaina karsin ja katkoin muutaman puun, oksat vein kuopan luokse kokkorakennelmaan.

Vieraita meillä

Sunnuntaina 16.10 tuli Reisjärveltä kylään serkkuni Pekkalan isäntä, hänen vaimonsa ja heidän pieni tyttärensä. He halusivat käydä katsomassa rautatietä, ja niin ahtauduimme serkkusedän autoon me lapset kaikki. Etupenkille sedän viereen istuivat Anitta ja Pekkalan tyttö, me pojat ahtauduimme takapenkille, eikä tainnut olla vaikeaakaan, olihan autokyyti meille harvinaista herkkua. Äiti taisi jäädä kotiin juttelemaan Pekkalan emännän kanssa, ja varmaan heillä keskusteltavaa riittikin. Me retkeläiset kävimme katsomassa ainakin Muuraksen laiturivaihdetta, jota myös asemaksi sanoimme.

Viikko Lamminmäellä

Maanantaina 17.10 ja tiistaina olin Reijon ja Luiskalan Heimon kanssa kaivamassa ojaa Säikkösen päässä, päiväsydännä kävi Timokin lapioimassa. Illan suussa ajoin Riston kanssa roskalautoja polttopuukasaan, tiistain iltana tasasimme Lamminmäen osuutta Salmenrannan tilustiestä, keskiviikkona kaivoin autotallin ajoluiskan pohjaa, ajoin hevosella maat pois. Kun olin saanut kaivetuksi, talon miehet toivat siihen hiekkaa traktorilla. Jatkoin hevosella ajamista, vein ylimääräisiä lautoja ja parruja melko korkeaksi kohonneeseen taapeliin. Torstaina katkoin Reijon kanssa roska- ja jätelautoja, joita olin ajanut liiterin luokse. Paljon niitä oli kertynyt, melkein koko päiväksi riitti katkomista, vaikka sirkkelillä katkoimme. Illansuussa ehdimme vielä katkoa kaksi kuormaa suoraan hevosen kärryistä.

Perjantaiaamuna teimme Reijon kanssa pintakuorman traktoriin, sain katkoa ne yksin, kun Reijo liitti putkia ja pumppua kaivossa. Putkiasentajat tulivat viimeistelemään asennuksensa sisällä, ja niin saivat veden sisälle uuteen taloon. Aamulla ennen pintojen katkomista levensin Heimon kanssa autotallin ajoluiskan pohjaa, illemmalla valikoin perunoita säkkiin, opettaja vei niitä lauantaina opiskelijoille Haapajärvelle. Lopuksi kärräsin tiiliä katon alle suojaan.Lauantaiaamuna purin ulkosokkelin kellarin ikkunan laajennuksesta ja loin sitten maata sen ympärille. Timon kanssa katkoimme kaksi hevoskuormaa pintoja, viimeksi täytimme Reijon kanssa viimeisen pätkän johtokanavasta kaivon luona.