Maastomuistoja

  Tyttäremme antoi äidilleen lahjaksi lomaviikon Sotkamon Katinkultaan, pääsin mukaan kyydin antajaksi, lisäksi mukaan lähti kaksi lastemme lasta. Tässä talossa asuimme sen viikon ajan,  Alakuvassa pala nurmikkoa. Menomatkalla yllätti Iisalmen pohjoispuolella rompetori, jossa myivät uutta ja käytettyä tavaraa. Sieltä lähti mukaan elämäni ensimmäinen ja varmaan viimeinen virveli. En päässyt kokeilemaan niitä Suasjärvessä, koska ei ollut siimaa eikä vieheitä. Siellä viikko meni, ehdin vähän tutustua maisemiin ja muihin kohteisiin. Toisessa kuvassa retkellä Vuokatin sammuneen nuotion äärellä Kolmannessa kuvassa tytöt pelaavat tenniskentällä. Yksi kuva on Vuokatinvaaran näköalatasanteelta Sotkamon kirkko Eräänä iltana oli Kajaanin Raauhanyhdistyksellä seurat. Kävimme siellä, yllättävän helposti löytyi Katiskatie 2. Navigaattori auttoi suunnistuksessa. Muistokirjoitus sissiluolan seinässä. Luolassa on ollut piilopaikka vihollisten pitäessä maata va

Olimme itä-Suomen kierroksella Ranualla, kun sain ystävältäni Patelta puhelun. Hän kysyi, missä olet ja sen kuultuaan jatkoi, että minkä tähen siellä, täällähän sinun pitäisi olla.   Kysyin että minkä tähen? En voi olla siellä kun olen täällä.   Pate kertoi, että Heikki on saanut johettavakseen retken, jolla on niin paljon osallistujia, ettei se yksin pärjää.   Kysyin että millon se reissu tehhään. Kuultuani ajankohan jatkoin, että minä ehin sinne siihen mennessä ja käyn Heikin luona heti, kun pääsen kotiin. Voijaan sitten tehä tarkemmin suunnitelmia.   Poikkesin välillä Oulussa ja kun oli aikaa, ajoin kotimatkalla Heikin kotiin. Kaivoimme esiin Peuran Polun kartan ja aloimme suunnitella.   Sovittuun aikaan ajoin uudelleen Heikin kotiin, jonne saapuivat pian myös retkeläiset. Pääsimme kaikki kyydissä Valkeisen leirintäalueelle, josta vaellus alkoi. Lue tätä päivitystä lopusta alkaen, siis takaperin. Kiviä riitti matkan varrella nähtäväksi ja ihailtavaksi