Maastomuistoja

  Karvoskylän seuraretki oli jäänyt sairastumiseni vuoksi, kun tervehdyin, aloin seurailla ilmoituksia muista, lähialueella pidettävistä seuroista. Niin innostuin käynnistä Sievin Asemakylän seuroissa. Lähtöpäivä lauantaina oli tavallinen työpäivä, vaikka matkavalmistelut antoivat siihen omat lisämausteensa. Kävin kylällä, ehkä kassalta rahaa hakemassa, ilman sitä ei perillä selviäisi. Loput nauriit kannoimme kuoppaan äidin kanssa, peitin kuopan luukun ja lisäsin maata kuopan katolle. Niemeltä hain hiehon, pesin tuvan lattian ja kävin saunassa, syötyäni olin valmis polkupyörän satulaan. Ensimmäisenä iltana ajoin Reisjärvelle, Savolanniemen risteyksessä olleeseen nahkuri Hurmeen taloon.   Se Hurmeen talo oli yksi isäni vakituisista yöpaikoista matkoillaan. Kerran muistan siellä yöpyneeni isäni kanssa eräiden Reisjärven seurojen aikana, siltä pohjalta tiesin ja uskalsin mennä sieltä yösijaa kysymään. On paikallaan hiukan kertoa tietojani siitä, jota isä tavallisesti sanoi vain n

  Ensimmäisenä kysyin parkkuuta Pohjanmaan Puu osakeyhtiön työjohtajalta Lauri Koivistolta, joka lupasikin sitä työtä myöhemmin. Kun sitten menin Oksalaan, jossa Lassi piti kortteeria ja toimistoa Muurasjärvellä, oli hän vielä varsinaisessa kodissaan Haapajärvellä. Apulaistyönjohtaja kertoi, että parkkaamiset ovat aloitettu ja pinot annettu. Ajoin pyörällä Mustoselle ja aloin parkkaamaan heidän puitansa. Silloin ei vielä tunnettu puiden kuorintakoneita tällä seudulla, ja käsinparkkuut olivat monelle miehelle haluttua kevään työtä. Ranteita rasittavaa se kyllä oli, jännetuppitulehdus vaivasi varmaan miestä kuin miestä muutaman päivän pantaveitsityöskentelyn jälkeen. Se oli inhottava tilanne, muuten työ luisti ja oli mieleistä, mutta ranteet olivat armottoman kipeinä. Sinä keväänä parkkaaminen jäi osaltani vähiin, kun äiti sairastui ja jouduin kotitöihin.   Lehmien lypsäminen oli työ, jonka vuoksi jouduin kotiin jäämään, mutta monet hevosajot, heinien haku peltoladoista pihaan vaa