Kotalahden metsään
Oli melko jännää ajella aivan uuteen, outoon ympäristöön työhön. Tunsinhan minä Mustosten talon ja väenkin, siellä asui pikkuserkkujani, jotka olivat silloin tällöin meilläkin käyneet. Sinne ajoimme polkupyörillä tavaroinemme. Enimmät eväät jätettyämme jatkoimme matkaa kilometrin verran eteenpäin. Kapean kylätien päässä löytyi talo, jonka vierestä suuntasimme kävelyn vasemmalle. Alkanut metsälinja kesti kävellä ja kävellä. Ties miten monta kilometriä sitä talsimme. Oli kangasmaata, soita välillä, nousuja ja laskuja. Kivistä metsämaata väsymyksen partaalle käveltyämme päädyimme pyykille, josta linja jatkui vasemmalle kohtisuoraan. Sitä vielä muutama sata metriä, niin alkoi palsta, jossa muutamia isän tekemiä propsiristikoita suurten kivien välissä. Mitenkähän siitä hevosella pääsevät? Onneksi ei kuitenkaan ollut avolouhikkoa. Ensimmäinen merkintä käynnistä Kotalahden metsässä on heinäkuun lopulla, se viimeinen merkintä ensimmäisessä päiväkirjassani. Sen jälkeen meni kolmatta kuu