Kotalahden metsään

 Oli melko jännää ajella aivan uuteen, outoon ympäristöön työhön. Tunsinhan minä Mustosten talon ja väenkin, siellä asui pikkuserkkujani, jotka olivat silloin tällöin meilläkin käyneet. Sinne ajoimme polkupyörillä tavaroinemme. Enimmät eväät jätettyämme jatkoimme matkaa kilometrin verran eteenpäin. Kapean kylätien päässä löytyi talo, jonka vierestä suuntasimme kävelyn vasemmalle. Alkanut metsälinja kesti kävellä ja kävellä. Ties miten monta kilometriä sitä talsimme. Oli kangasmaata, soita välillä, nousuja ja laskuja. Kivistä metsämaata väsymyksen partaalle käveltyämme päädyimme pyykille, josta linja jatkui vasemmalle kohtisuoraan. Sitä vielä muutama sata metriä, niin alkoi palsta, jossa muutamia isän tekemiä propsiristikoita suurten kivien välissä. Mitenkähän siitä hevosella pääsevät? Onneksi ei kuitenkaan ollut avolouhikkoa.

  Ensimmäinen merkintä käynnistä Kotalahden metsässä on heinäkuun lopulla, se viimeinen merkintä ensimmäisessä päiväkirjassani. Sen jälkeen meni kolmatta kuukautta, että pääsin seuraavaa vihkoa aloittamaan. Muistelen siis niitä tapahtumia ja rippikouluani pelkästään muistini mukaisesti. Luultavasti ostin uuden vihkon kirkonkylästä rippikoulun aikana. En muista päiviä, milloin rippikouluni pidettiin syksyllä. Koska en löytänyt myöhemmin merkintää, se on pidetty joskus syyskuun aikana. Muistelenkin ensimmäisenä syys rippikoulun vaiheita ja siirryn sitten takaisin Kotalahden metsän vaiheisiin.

  Kuitenkin ensin vähän asumisestamme ja kortteerista Mustosella, siihen äidin sukulaispaikkaan saimme öiden viettopaikan. Niistä vaiheista minulla on muutamia muistoja. Mennessämme hakkuulle Kotalahden metsään, oli vielä kesäiset säät. Tarkenimme melko hyvin tuvan lattialla nukkuessamme, eikä pitkiä’ aikoja sisällä tarvinnut viettää, kun keitimme osan ruuista ja juotavat metsässä. Ongelmana metsässä keittämisessä oli kuitenkin, että sieltä oli vesi kaukana, laaja, kuiva kivinen kangas kun oli. Aamuruoka ja –kahvi sekä iltasyömiset keitettiin kuitenkin Mustosilla. Mustosten yhdessä kamarissa asui Pitäjänmäkien perhe. Heillä oli alialivuokralaisena naapuristamme lähtenyt Hakosen Seppo. Seppo ruokaili Mustosten pöydässä, vaikka asuikin Pitäjänmäen perheessä. Monta hauskaa ja vähemmänkin hauskaa sattumusta siinä jäi muistiini.

  Kerran Seppo söi ruoat väärässä järjestyksessä, jälkiruoka ensin, sitten etu ruoka. Vaikka asuivatkin eri taloudessa, Pitäjänmäet kuitenkin valmistivat ruokansa samalla hellalla, koska talossa oli vain yksi liesi. Niin jouduimme usein samoihin keskusteluihin. Koska yhteiskunnalliset näkemyksemme poikkesivat toisistaan, jouduimme myös törmäyksiin niistä keskustellessamme. Maailman tilanne kuului radion uutisista, oli silloin Unkarin kansannousun aikaa, Suomenkin tilanne oli monilta osin tulehtunut. Kerran Pitäjänmäen rouva hyvin kiivaaseen tapaan isolla äänellä julisti, että Neuvostoliitosta tulee kohta auttajia Suomen työtäisille. Siihen isä tuumasi, että täällähän tulee sitten toinen Unkari, johon rouva Pitäjänmäki: niin saa tullakin.

Silloin oli myös ajankohtainen Suezin kriisi, kun Egypti vaati alueen vuokrasopimusta lopetettavaksi ennen sen loppumista, lopulta ottaen sen hallintaansa. Syntyi kriisi, jonka rauhan omaiseen ratkaisuun pyydettiin rauhan turvaajia eri maista. Se oli ensimmäinen sen tapainen rauhan turvaamisoperaatio. Suomestakin pyydettiin sotilaita turvaajiksi. Kun radion uutisista kuultiin, että Suomen hallitus on päättänyt vastata myöntävästi pyyntöön, kauhistui Mustosen emäntä, Lyyli: Voi kauhea!! Nyt on Suomessa sota. Suomi on luvannut lähettää sotilaita. Kauhuissaan hän kiiruhti kertomaan siitä myös Pitäjänmäkisten kamariin.

Selvisihän tilanne myöhemmin, ei sentään sodasta ole kysymys, vaan sodan estämisestä. Mustosen lattialla iltaisin unta odotellessani koin myös ensimmäisen varsinaisen tyttöön ihastumiseni. Vuoteemme oli hellan ja uunin vieressä, Mustosen Inkeri askaroi hellan luona ja silloin tällöin katseemme kohtasivat. Inkeri hymyili, minä kauhistuin, olenko rakastumassa serkkutyttöön. Toinen serkkuhan Inkeri on, että ei sen puoleen aivan sopimatonta olisi ollut. Oli kuitenkin muita esteitä, jotka jätän toistaiseksi mainitsematta.