Lapin sormi

Lapin Sormi reitin portti Sulkavanperällä. Nykyisin tuo metsä on peltona

Kun Muurasjärven ja Kinnulan välille avattiin retkeilyreitti, se sai nimekseen Lapin sormi. Minua nimi hiukan suututti, että miksi tänne Keski-Suomeen omitaan Lapin tunnuksia. Myöhemmin opaskurssilla sain aiheeseen tarkennusta ja vahvistusta. Näitä Suomenselän harjanteita on kauan kutsuttu nimillä Lapin sormi tai caralappi. Myös etelämpänä, Satakunnassa on alue, jota on kutsuttu nimellä Satakunnan Lappi. Niillä perusteilla ymmärrän myös nimen Lapin sormi. Lapin sormen alku näytti hyvältä, mutta pian retkeily sillä hiipui. Kun retkeilyä haluttiin virkistää, nimi Lapin sormi jäi ja reitti nimettiin Pohjoisen Keski-Suomen retkeilyreitiksi. Samalla reitin alkupää siirrettiin Muurasjärven kylälle, Kaitalan varaston päähän. Siellä ovat opasviitat Karangan ja Kotajärvien alueille.

Rantalouhikkoa

Metsää

Pirunpeltoa

Suurijärven pitkospuuliittymän kivi

Suurijätven kämppä

Kaisa ja kukka

Valikoimissani on kuva reitin alusta Ilolan laanissa, nyt sain sen tähän blogiin näkyviin. . Kuva linnun loukusta kuuluisi eri päivitykseen, mutta ei haitanne tässäkään. Vaikka en tiedä tämän seudun loukuista, varmaan niitä on ollut tässäkin maisemassa. Reitin virallinen alku oli Untisen koululla, mutta alkuportti oli rakennettu siihen umpeen kasvaneeseen Ilolan laaniin, jossa nuorukaisena nukuin parakkiöitä isäni kanssa. Reitti suuntautui tutulle entiselle traktori- ja autotalvitielle, noudatti niitä, kunnes erkani omaksi reitikseen. Lopulta onnistuin ja totesin olleeni liian hätäinen.  Kävelin useita kertoja Lapin Sormea pitkin Sulkavanperältä Syväsalmelle ja takaisin, joskus jopa Suurijärven kämpälle asti ja takaisin. Tarkoitukseni oli kävellä heikosti näkyvää polkua vahvemmaksi, melkein siinä onnistuinkin. Useammin kuljin Suurijärvelle metsäautoteitä autolla niin, että kävelyä oli noin 1,5 tai pitkoksilla noin 1 kilometri. Reittien kunnostuksessa lähtöpiste siirtyi Muurasjärven kylälle, Kaitalan aitan päähän. Siirrolle kertoivat kaksi syytä, että lähtö olisi julkisemmalla paikalla ja, että vanha reitti oli katkaistu tekemällä peltoa. Myöhemmin peltoa on tehty lisää, että pitäisi kävellä poikki tai kiertää suuri peltovainio. En tiedä antaisivatko maiden omistajat lupaa peltojen poikki kävelyyn, epäilen etteivät antaisi. Kun lähtöpiste siirrettiin, vaihdettiin reitistön nimeäkin. Se on nykyisin Pohjoisen Keski-Suomen luontoreitistö. Parhaillaan on käynnissä reitistön uusi päivitys, nyt nimenä on Harjuntakasesta maailmankartalle. Toivottavasti onnistuu ja toivottavasti käyttäjiä löytyy sopivasti. Ehdin vain parisen kilometriä katsoa Kaitalasta alkavan polun suuntaa. Alkumatkan reitti on Kelkkämän autotiellä, jatkuu viljelystietä ja Mäkelän pellon laitaa metsään. Yhden kerran ehdin käydä pellon takana olevalla lähteellä.
Kun muutimme kirkonkylään, on Muurasjärven reittejä vaikea saavuttaa. Haavelini kyllä käynnistä Patakivellä ja kävelyä siitä Syväsalmelle asti, mutta haaveiksi ne jäivät. Reuman oireet ovat pitäneet minua pois metsistä, vaikka yhtenä syksynä ehdin tutustua kirkonkylän teihin ja ilmeisiin muinaisrantoihin täällä. Seuraavana keväänä en jaksanut pitkiä kävelyjä missään. Syväsalmen ja Suurijärven jälkeen Lapin Sormi reitti jatkui Kinnulaan, ties vaikka kauemmaksi. Reisjärveltä alkavaa Peuran Polkua olen liikkunut ja kuvanut enemmän, mutta ne ovat omia tarinoitaan.