Maastomuistoja

Tuvassa nukkuneista osa oli vetäytynyt kamariin vuoteineen, Vilho ja minä ainakin saimme järjestää vuoteemme vintille, siellähän alkoi jo silloin tareta. Perjantaina 12.5. Turusen Martti haki autollaan kuorman hiekkaa Keskisen siitä montusta, joka on Itkosten talon, Mäntylän kohdalla toisella puolella tietä. Lapiolla kaivaen siitä sai kohtuullisen hyvää muuraushiekkaa, en muista keitä kaikkia siellä oli kuormaa lapioimassa Martin ja minun lisäkseni. Varmaan ainakin Vilho oli mukana. Olin hakenut Kivisen hevosella kaupasta peltiä, josta Martti Paananen, silloinen Toukolan Martti, taivutteli kuoret uutta uunia varten. Vilho kanssa hajotimme entisen uunin, perjantaina, Martin taivutellessa peltiä. Minä hakkasin tiiliä irti toisistaan, Vilho heitteli tiilet ikkunasta ulos ja kantoi täyttämiäni tuhka- ja hiekkasangollisia ulos oven kautta. Kun entinen uuni oli purettu, autoin Marttia pitämällä kiinni kulmaraudoista, Martin kaivaessa niihin reikiä. Lauantaina tein kalkkiruukkia vanhas...

  Seurareissulta kotiuduttuani ja levättyäni hain Kiviseltä vältin ja kynnin kasvimaan. Iltapäivän aikana ajoin juurikoita suolta, keskiviikkona ajoin sontaa pellolle patteriin ja kalkkia suolle, jonne sen saman tien äidin kanssa levitimme. Turusen Kalevi ajoi sarkaojia auki aurallaan, joka ajaessa hajotti ojamaat erityisellä, traktorin ulosotosta pyörivällä, väkkärän kaltaisella nelisiipisellä hajottimella. Laite ajoi vain toisen ojan sivun kerrallaan, kun ei haluttu hajottaa ojamaita nurmelle eikä tielle, jätettiin se puoli lapiolla kaivettavaksi. Tuvan portaiden kulmasta oli poistettu suuri kivi, jääneen montun täytin ajamalla siihen pienempiä kiviä ja maata päälle. Vastapäätä pihaliittymää, maantien taakse tein ajorumpua kivistä, joiden ajamisessa oli hevonen paikallaan.   Suolta viemäriojasta kaivetusta pakasta ajoin muraa maantien taakse, pihamme kohdan hiesukenturalle, jossa se oli hyvinkin tarpeellista. Tehtyäni syksyn työt kaikki, saunan valmiiksi ja myllymatkan...

  Halusimme nostaa ja säilöä jäitä kesäistä maidon jäähdytystä varten. Siksi menin justeerin kanssa jäälle ja sahasin siitä mielestäni kohtuullisen kokoisia paloja, jotka kettingin ja kakuliaisojen avulla vedätin hevosella syntyneen avannon reunalle. Kakuliaisat ovat alapäästä poikkipuulla ja rautalenkeillä yhteen liitetyt aisat. Poikkipuuhun kiinnitetyllä koukulla vedätetään äestä eli karhia, auraa ja milloin mitäkin. Tässä tapauksessa käytin vanhoja aisojamme jäätelien jäälle vedossa ja jossakin määrin vedätin niitä vanhaan kuoppaan Keskitalon rajan lähelle, jonne varastoimme jäät kesän varaksi. Kun muutaman päivän aikana oli saatu kohtuullinen kasa kylmää tavaraa, ajoimme jäiden päälle tuhdin kerroksen muraa Niittyahon ja silloisen Louhulan metsän välisestä ojan kaivannosta. Niin varmistimme jäiden säilymisen pitkälle ohi keskikesän, aina elokuulle asti. Muraa ajoimme sen jälkeen kovan maan pellollekin.   Isän eläessä oli meille suunniteltu ja puuhattu uutta navetta...

  Istun reessä peittojen alla yhdessä kahden veljeni kanssa, äiti istuu takanamme huolehtien meistä, muutaman vuoden ikäisistä pojistaan. Ennen lähtöä oli äiti sanonut, että lähetään uuteen kottiin. Sen kodin paikaksi opin myöhemmin tuntemaan Muurasjärven Junganperän, varsinaista perää, kulmakuntaa, ei silloin ollut, oli vain muutamia yksittäisiä taloja hajallaan. Äiti olisi halunnut Kinnulaan, jossa myös oli talo myynnissä, mutta isä halusi asua lähempänä lapsuutensa kotia ja niin päädyimme Karmala nimiseen mökkiin. Isä seisoi ajaessaan reen kannaksilla, jos reki kallistuu liikaa, isä nousee ylemmän jalaksen kannalle. Sillä toimella hän estää reen ja kuorman kaatumisen. Ohjakset isän käsistä Ilo-hevosen suupeliin roikkuvat yllämme, mutta eivät häiritse meitä, eivät ainakaan minua, sillä uni voitti lämpimien peittojen alla.     Herään välillä nähdäkseni ohi vilahtavat suon käkkyrämännyt ja kuusimetsän, jonka suojaan Ilo kohta vetää kuormansa. Kotajärven jään olimme ...