Maastomuistoja

    Vanha tienviitta Hauholl. Tällaisia olivat lapsuuteni viitat joka paikassa. Luotolansaaren opaste Viitasaarella. Kertasin erään kesän muistoja, jolloin olin tekemässä rautatietä.  Alla Luotolansaaren silta, rautatiekesänä siinä oli lossi. Keihärinkosken silta oikealla. Keihärinkosken kuohuja Viitasaaren Kinasella Korkeaa pengertä Kinasen lähellä. Tässä on vaihdettu rautatien paikka. Syystä jota en tiedä, oli kylän kautta linjaus vaihdettu tähän metsän ja kallioiden kautta linjaukseen. Tässä on korkeampiakin kohtia, joissa kiskotus tuli suunnilleen viereisten puiden latvojen tasalle. Vähän matkan päässä rautatie sukelsi syvään kallioleikkaukseen. Kun työskentelimme siellä helteisinä päivinä, joimme välillä kylmää vettä kallion seinään asetetuista muoviputkista. Jostakin kallion koloista virtasi kylmää, hyvää, hyvänmakuista vettä. Joku oli asetellut putkia kallion rakoihin. Niistä kävimme juomassa vuorotellen. En muista edes limunaadin maistunee

  Maanantaina 16.5. vihdoin siirryimme Koivulahden parakkialueelle, linja-autossa menneet miehet siirsivät tavaransa sinne aamupäivällä. Minun siirtymiseni meni iltapäivään, kun seikkailin kodin ja Hevosjärven välillä eri paikoissa. Pihtiputaalle ajoin Siloman linja-autossa, kirkolla ähräsin aikani, kun en älynnyt pyrkiä aamulla sorajunaan. Linja-autossa kävin hetken istumassa, mutta tyhmyyksissäni poistuin siitä, ja sorajuna, jossa lopulta pääsin, jäi Keitelepohjaan. Siitä jatkoi pieni tralla, moottoriresiina Hevosjärvelle. Iltapäivän aika meni sitten siirtymiseen Koivulahden alueelle, mutta tarkempaa kuvaa muutosta ei minulle ole säilynyt.   Maanantaina 23.5. Vilho vei minut veneellä Kivilahden rantaan, josta kävelin Muurakseen junalle. Usein oikaisin metsän ja suon poikki Reunalasta Savelaan, niin varmaan silloinkin. Lättähattu junalla ajoin Pihtiputaan asemalle, sieltä linja-autossa Hevosjärvelle. Pieni tralla, moottoriresiina, vei miehet Kutemaisen asemalle, josta isommass