Maastomuistoja

Lisää kuvateksti Kirves-Heikin kanava Kanavan ylitys Puron ylitys Vanha asunnon pohja Kuivajärvellä Retkeläisiä Harjuntakasen polun risteyksessä Kotajoen ylitys Iso-Heikin valtatie Palokelo Karangan Kotajärven lähellä Imatran sähkölinjaa Karangan Kotajärven lähellä Jämsänkoskelaisen etätilan navetan pohja Reisjärvellä, Kotajärven maastossa Suurijärven saunalla Suurijärven sauna Suurijärven uittopato Suurijärven kämppä Pitkosppuut Suurijärvelle

Muutaman viikon ajan elin ilman hevosta, kuljin metsässä rankoja  karsimassa kun lunta oli vielä kohtuullisesti. En ehtinyt hevosia  kysellä, kun meille tuli Herralan Markku. Hetken rupateltuamme  Markku siirtyi varsinaiseen asiaan: – Teiltäkö kuoli hevonen? – Niinhän tässä kävi. – Et oo vielä uutta ostanu? – En oo ehtiny kahtelemmaan, oon tehny muita töitä ja karsinu  rankoja. – Meinaat kuitenki vielä hevosen ostaa? – Semmonen on tarkotus, jos sattuu sopivan löytämään. – Meillä ois hevonen myytävänä, kiinnostaako? Olin kesällä nähnyt sen hevosen haravakoneen edessä, kun renki  Sulo haravoi jälkiä Herralan pellolla. Siinä hevonen näytti  rauhalliselta, melkein laiskalta. – Paljonko oot ajatellu hintaa sille? – Paljonko sinä sait vakuutuksesta? – ??? markkaa. – Jos antasit ensin sen ja myöhemmin lissää saman verran. Voisit hankkia rahhaa ajosta, minä tiijän ja voin suositella ajopalstaa  isäni vaimon, Marjatan metästä ...

  Jatkoimme hakkuuta Kymin metsässä Heinäkorven maisemissa, sopivan kelin tullen jatkoimme heinien kasuuta, kunnes ne kaikki saatiin korjuuseen kotona ja Rajahoikassa. Hakkuutyömaamme oli sopivasti niiden kahden heinämaamme välissä, joten hakkuu onnistui jopa ohikulkumatkalla. Puutavaralajit olivat silloin halkoja koivuista, kuusesta paperipuita sellun valmistukseen tai hiontaan. Männyistä tehtiin lähinnä Englannin vientiin kaivospölkkyjä, jotka katkottiin jalkamitoille, siis 32,5 senttimetrin jakoa noudattaen. Metsätyössä saimme olla suurimman osan ajasta, vaikka sekä kotona, että Rajahoikassa menikin aikaa heinätöihin. Välimatkoja kuljimme milloin polkupyörällä ajaen, mutta melko usein jouduin turvautumaan oikopolkuihin metsän poikki. Yöpaikkoina niitä välejä kulkiessa oli tavallisesti koti tai Laurila, mutta monta yötä vietimme Rajahoikassakin silloin, kun heinätyöt tai hevosen huolto meiltä sinne menoa edellyttivät.   Elokuun puolessa välissä loppui epätasaisen ja eri-...