Ruisriihessä

 Jatkoimme hakkuuta Kymin metsässä Heinäkorven maisemissa, sopivan kelin tullen jatkoimme heinien kasuuta, kunnes ne kaikki saatiin korjuuseen kotona ja Rajahoikassa. Hakkuutyömaamme oli sopivasti niiden kahden heinämaamme välissä, joten hakkuu onnistui jopa ohikulkumatkalla. Puutavaralajit olivat silloin halkoja koivuista, kuusesta paperipuita sellun valmistukseen tai hiontaan. Männyistä tehtiin lähinnä Englannin vientiin kaivospölkkyjä, jotka katkottiin jalkamitoille, siis 32,5 senttimetrin jakoa noudattaen. Metsätyössä saimme olla suurimman osan ajasta, vaikka sekä kotona, että Rajahoikassa menikin aikaa heinätöihin. Välimatkoja kuljimme milloin polkupyörällä ajaen, mutta melko usein jouduin turvautumaan oikopolkuihin metsän poikki. Yöpaikkoina niitä välejä kulkiessa oli tavallisesti koti tai Laurila, mutta monta yötä vietimme Rajahoikassakin silloin, kun heinätyöt tai hevosen huolto meiltä sinne menoa edellyttivät.

  Elokuun puolessa välissä loppui epätasaisen ja eri-ikäisten puiden palsta Heinäkorven tuntumassa, Esko Turpeinen, kesäaikainen työnjohtaja vei meidät suurten kuusten valtaaman korven laitaan. jossa suuret vesijuoksut kulkivat hakattavien puiden välitse ja alitse. Esko lupasi siitä ’huonosta’ palstasta jonkin verran huonon metsän lisää. Vaikka puita oli hyvään palstaan tarpeeksi, eikä niiden laadussakaan ollut moittimista, palstan vetisyys asetti melkoisia vaatimuksia kasojen ja pinojen alustoille, siitä se palkan lisä. Emme kuitenkaan aloittaneet hakkuuta uudella palstalla, vaan pyöräilimme kotiin aloittamaan rukiin leikkuuta. Samana päivänä Turusen Kalevi kynti uuden ruismaan maantien vierestä pitkillä saroilla. Kaksi päivää meni ruista leikatessa, teimme työtä viikatteilla, niittäen myötälakoon niittämättömän rintuuksen päälle, josta viljat kerättiin käsin lyhteiksi, jotka kohta sidottiin ja kuhiloitiin kuivamaan. Jos oli hyvä ja kirkas sää, saattoi lyhteitä pitää letille ladottuina kuivamassa illan suulle asti, jolloin kuhilointi hoidettiin viimeisenä ennen yöpuulle siirtymistä.

  Rukiin tultua leikatuksi, aloitettiin lauantaina ohran niitto ja seivästys, joka työ saatiin maanantaina valmiiksi ja ehdimme vielä illansuussa kaivamaan ojaa uuden ruismaan viereen. Viikko meni ruismaan muokkaukseen, lannoitukseen ja ojien kaivuun, kivien vierustat täytyi kuokkia, koska niitä ei voinut kyntää tarkasti. Perjantaina saattoi isä kylvää uuden ruiskasvuston siemenet peltoon.

  Olimme suunnitellet ja kysyneet yhden riihellisen puintia Kivilahden riihessä, ja isä sai siihen luvan. Perjantaina rukiin kylvön jälkeen aloitimme ruislyhteiden ajon Kivilahteen, isä ajoi maitse heikohkoa tietä kiertäen, minä soudin veneellä kuorman purkuun.

 En muista, mistä kautta isä ajoi puitavat rukiit Kivilahteen. Tie Kainulaisen pihan kautta, Hyppösen rajaa pitkin ja kanavan poikki Niemen pihaan oli huonokuntoinen, mutta taisi siitä juuri ja juuri hevosella kuorman kanssa päästä. Suurta kuormaa sille tielle ei kuitenkaan uskaltanut tehdä, sillä kärryjen kallistellessa ylimmät viljalyhteet olisivat pudonneet maahan, eikä epätasainen, osin pehmeä tie ollut helppoa hevosen vetää suurta kuormaa. Eipä kuitenkaan tarvinnut monta ylimääräistä reissua viedä pienehköjen kuormien vuoksi, vaikka niiden luku on jäänyt muistiin merkitsemättä. Perjantain iltapäivän aikana viljat ajettiin järven ympäri, ja lauantain aamuna pääsimme ahtamaan niitä riihen parsille.

  Ahtaminen tehtiin siten, että ojensin lyhteen kerrallaan isälle, joka riihen oven yläpuolelle aseteltujen puiden, eli partaiden tai parsien, molempia sanoja käytettiin, asetti lyhteet pystyyn tyvi alas partaan päälle, tähkäpuolen asettuessa kohti riihen kattoa, lämpimimpään paikkaan. Kun rukiit oli ahdettu, meidän murteessa ‘ahettu,’ voitiin sytyttää tuli riihen kiukaaseen ja alkoi riihen lämmitys. Riihtä lämmitettiin lauantain ajan, ehkä sunnuntaina käytiin polttamassa parit pesälliset puita. Vielä maanantaina jatkettiin lämmitystä, tiistaiksi olivat rukiit tarpeeksi kuivaneita, että sen päivän aikana saatoimme isän kanssa hoitaa varsinaisen puinnin.

  Tiistain aamulla varhain soudimme isän kanssa veneellä Kivilahden rantaan, lähtiessä sovimme äidin kanssa, että kun ruoka on valmis, äiti asettaa lakanan pihapihlajamme oksalle. Sitä seuraamalla tiedämme lähteä sopivaan aikaan syömään ja lepotauolle, ja siitä tulikin syy vilkaista tavan takaa järven yli kotimme pihaa kohti.

  Isä pudotti kasan lyhteitä ja opasti minua asettamaan ne riviin tähkät samaan suuntaan. Ennen asettelua lyötiin lyhteen tähkäpäätä riihen seinään muutaman kerran, jolloin siitä putosivat suurimmat jyvät seinän viereen. Isä kertoi, että ennen siitä otettiin siemenet uuteen kylvökseen. Toinen lyhderivi ladottiin ensimmäistä vastaan siten, että molempien rivien tähkät tulivat päällekkäin. Varsinainen puinti tehtiin varstoilla hakaten lyhteitä enimmäkseen tähkien kohdalla. Varstassa on alhaalla puinen alle metrin mittainen puu, joka pyörähtää varren alapäässä puinnin tahtiin. Varsi on vajaan kahden metrin mittainen pyöreä käteen sopiva keppi, varren alapäähän koverrettu rengaslovi, johon on sidottu nahkasuikaleesta tehty luja sidos, joka pyörähtää lovessa sitä mukaa, kuin puija sitä pyörittää. Puinnin teimme parina siten, että toisen lyödessä tähkiin, toinen nosti varstan ylös vauhtia ottaakseen, ja kun hän pääsi lyöntivaiheeseen, oli toinen jo nostanut varstansa uutta vauhtia ottaakseen. Näin puinti sujui tehokkaasti, ja järjestyksessä siirryttiin vähä vähältä eteenpäin, kunnes koko lyhderivi oli puitu ja päästiin puisteluvaiheeseen.

  Olkien puistelussa ravisteltiin irronneet jyvät oljista riihen lattialle ja oljet siirrettiin toiseen kohtaan jälkipuintia odottamaan. Välillä lattialle muodostunutta jyväkasaa koottiin lapiolla, tarvittaessa siirrettiin kasa sivummalle viskuukonetta odottamaan. Ennen viskuukoneita viskaaminen oli hoidettu heittämällä ruumenten ja jyvien seosta lapiolla kohti riihen seinää, jolloin raskaat jyvät lensivät seinään asti, keveiden ruumenten jäädessä välille, josta ne saatettiin koota ruumenvarastoon.

  Viskuukone on ikään kuin puimakone ilman puintipäätä, siinä on siis vain puhallin, joka pyörii käsin pyöritettävän veivin avulla, mutta saa lisää vauhtia pyörästön välityksellä. Alkeellisella seulastolla ohjataan seosta, ettei se putoa aivan suoraan lattialle, vaan antaa puhallukselle aikaa ohjata ruumenet ulos laitteesta, kun jyvät putoavat koneen alle laatikkoon korjattavaksi siitä säkkiin. Näin tulivat jyvät erotetuiksi ruumenista, eli akanoista, oljista saatiin mainiota patjan täytettä. Oli suuri ilo uinahtaa uusilla pitkillä oljilla täytetylle patjalle, uni maistui siinä mainiolta.