Maastomuistoja

Maanantaille 26.3. sain työmääräyksen presidentin linnaan, menimme kaverin kanssa sisälle neuvotusta takaovesta. Siellä kuulimme päivän työn laadusta, menisimme Tamminiemeen, presidentin asunnolle mattoja puistelemaan. Huvilaan emme sisälle päässeet, vaan hakkasimme matot ulkona, jonne ne sisältä meille sitä varten tuotiin. Iltapäiväksi ehdimme taas Kaartinkujalle jäätä hakkaamaan. Saimme siellä viimein urakan valmiiksi ja komppanian vääpeli lupasi yöloman palkkiona hyvin tehdystä työstä. Kirjoitin päiväkirjaani, että yölomaa mieluummin ottaisin muutaman ylimääräisen iltaloman. Pölyistä puuhaa Tiistaina pääsin näkemään kasarmin ullakkoa, jossa lakaisimme lattioita ja järjestelimme sinne varastoitua vanhaa kalustoa, kaappeja, kirjoituspöytiä, penkkejä, tuoleja, hyllyjä ja muuta sen kaltaista. Enimmät niistä olisivat joutaneet hävitettäviksi, ellei sitten haluttu säilyttää museoita varten. Tosi pölyistä siellä oli, olivathan tilat olleet siivoamatta ties kuinka

Raamattu ja Päivämies   Olen kertonut miten kansanedustaja Jämsen kysyi rahan tarvettani ja miten vastasin, ettei minulla ole siitä puutetta. Olin tosiaan oppinut säästäväiseksi, ja kun oli tavoite, säästäminen oli helpompaa. Kaupungilla työkeikoilla, kun kuljettaja poikkesi baariin kahville, ostin itselleni halvemman mehun ja pullan, en siis jäänyt suu tyhjäksi. Samoin sotilaskodissa, kun harvoin siellä kävin, ostin mehua ja munkin, enhän silloin juonut kahvia lainkaan. Kun en tupakoinut, ei sitäkään kulua ollut, niin minulle säästyi rahaa siinä, missä monet pyysivät sitä kotoaan. Säästyneellä rahalla saatoin toteuttaa ainakin kaksi toivettani. Pitkäaikainen toiveeni oli oman raamatun saaminen, lopulta pystyin ostamaan sellaisen keskikokoisen, vanhan käännöksen Biblian eräänä iltana Rauhanyhdistyksen seurojen väliajalla. Siitä sainkin pitkäaikaisen seuralaisen myöhempien vuosien ajaksi. Olihan sotilaskodissa useitakin Raamattuja, mutta halusin lukea vanhaa käännöstä, jota Kaar

Lauantaina 24.2. oli Helsingin Rauhanyhdistyksellä niin sanotut järjestetyt kanssapuheet, tilaisuus jossa luettiin joku kohta Raamatusta ja keskusteltiin sen pohjalta. Keskustelun jälkeen pääsin ensimmäiseen Helsingin aikaiseen iltakylääni. Olin käynyt muutaman kerran iltakylässä Kuopion kuukausina, mutta iltakylä nimeä en siellä oppinut. Ajan oloon Helsingissä nimityksen opin, joskin usean kerran olin mukana kylissä ilman, että tajusin olevani ”iltakylässä.” Ensimmäinen varsinainen iltakyläpaikkani oli Pohjois-Haagassa, jossa kävimme nuorten joukolla Matti Vainikaisen asunnolla viettämässä hänen nimipäivänsä iltaa. En muista ketkä sinne pyynnön esittivät, varmaan ainakin Matti itse. Menomatka sujui nopeasti raitiovaunussa, ilta samoin keskustellen ja laulaen. Joillekin kyselijöille sain kertoa nimeni ja kotipaikkani. Kun olin kertonut olevani Muurasjärveltä, esittäytyi eräs tyttö Helinä Pentikäiseksi, Haapajärvellä aiemmin olleen kappalaisen tyttäreksi. Keskustelimme Kassa

Kaksi vuoroa kasarmivartiossa Saimme Neulamäen vartioon tiedon, että vuoron loputtua meidän pitäisi lähteä kolmen päivän sotaharjoitukseen. Ajatuskin tuntui vaikealta, kun olemme viikon ajan öitä viettäneet talvisia polkuja kierrellen, emme jaksaisi välittömästi jatkaa maastossa, vaan halusimme päivän tai kahdenkin lepotaukoa. Siihen eivät komppaniassa suostuneet, mutta jos suostuisimme vuorokauden tauon jälkeen kasarmivartioon, saisimme jäädä kokonaan pois sotaharjoituksesta. Tarjous vaikutti hyvältä, mutta meidän piti antaa kirjallinen suostumus, koska vuorokauden tauko kahden vartiovuoron välillä olisi liian lyhyt. Mielellämme sellaiseen ehtoon suostuimme, saisimmehan sentään vähän levätä ja vartiointi valaistulla, auratulla kasarmialueella oli aivan toista kuin kiertäminen varikon lumisilla poluilla. Puhumattakaan möyrimisestä epämääräisillä umpihangilla, jollaista sotaharjoitus talvisissa maastoissa on. Lepäsimme kasarmilla vuorokauden, jonka jälkeen menimme päävartioon,