Maastomuistoja

Kesäkuun kuudentena, keskiviikkona viivästyi iltalomalle lähtö komppaniassa vallinneen sekavan tilanteen vuoksi. Lähinnä kai uusien miesten sijoittaminen ja sopeutuminen uuteen palveluspaikkaan sen aiheuttivat. Seuroihin ehdin suunnilleen puoleen väliin, enkä puheestakaan enää mitään muista. Sen sijaan ilta seurojen jälkeen oli rauhallinen ja mieleeni painunut. Useimmat opiskelijat olivat lähteneet pois, enkä havainnut vakituistenkaan asukkaiden kyläkutsuja. Uutta nuorisoa oli saapunut kesän ajaksi paikkakunnalle, kuka työhön, kuka muuten harjoittelemaan, kuka aloittamaan opintojaan kesän aikana. Seisoimme pienehkönä ryhmänä kadulla Rauhanyhdistyksen edessä, joku kyseli paikkaa minne mennä tai mitä tehdä. Huomasin olevani yksi kaupunkia ja uskovaisten toimintaa siellä tuntevista, kenties parhaiten tuntevista siinä joukossa. Rohkaistuin kertomaan ensimmäisestä iltalomastani, kuinka en päässyt sisälle kun vain jäsenet pääsivät vuosikokoukseen, ja kuinka olin tutustunut kaupunkiin

Vapunpäivän käytin sotilasmuistiota täyttäen, kun oli sopivan pitkä rauhallinen tilaisuus siihen. Vappuiltana pääsin taas iltalomalle, seuroihin ja iltakylään. Harmitti sitten, etten pyytänyt vapaata ruokailusta ja lähtenyt jo päivällä. Siellä oli ollut vappumyyjäiset, varmaan laulajiakin koko päivän ajan sen lisäksi, että tekivät kauppaa normaalien myyjäisten tapaan. Kun jäin kasarmin ruokailuun, jouduin myös tiskiin ja siksi myöhästyin iltaseuroista. Iltaseurojen jälkeen ahtauduimme pitkään raitiotievaunuun, ehkä kahteenkin. Heti alkoivat Siionin laulut kuulua vaunun tiloissa. Laulettiin laulua: Oon lapsi Isän Jumalani, ja veli Herran Jeesukseni... Laulun aikana panin merkille, miten joku ihminen meni rahastajan puheille ilmeisesti valittamaan laulusta. Rahastaja katsoi vaunun toiseen päähän asti ja totesi: ne laulavat kaikki. Laulu ei sentään ollut mitään juopuneiden hoilotusta, jonka olettaisi vapun aikana häiriötä tuottavan. Vaunu jäikin melkein tyhjäksi, kun laulajat poistu