Maastomuistoja

( Aine äidinkielen tunnilla, syksy 1964)   Kynnön lopetus tekemällä vesivako: Kesäharjoittelu kuuluu olennaisena osana useimpien maamieskoulun oppilaiden ohjelmaan, vaikka jokaisella ei olekaan siihen mahdollisuutta. Harjoittelupaikkaa valitessani oli minulla muutamia toivomuksia sen suhteen. Ensinnäkin sen pitäisi edesauttaa kooltaan, koneistukseltaan ja viljelymenetelmiltään tyypillistä yksityistilaa. Toiseksi tuli toivomus uusista tuttavuuksista, siis paikka jossa on paljon ihmisiä, nuoria ja jossa on toimintaa. Kolmas, ehkä ratkaisevin vaatimus oli päästä lähelle kotia. Tältä pohjalta, ja tiedusteltuani asiaa eräiltä kokeneemmilta, päätin hakea Iso-Räisälän tilalle, jonne pääsinkin. Niin sitten toukokuisena aamuna odottelin työmääräystä, jonka pian sainkin. Harjoittelukausi alkoi väkilantojen levityksellä. Esimies oli miellyttävä tuttavuus, vain muutaman vuoden meitä harjoittelijoita vanhempi. Varmasti ja rauhallisesti hän ohjasi työskentelyämme, ei edes al

Nuori mieli saa joskus yllättäviä päähänpistoja. Minua eivät aikaisemmin maatalousnäyttelyt paljoa kiinnostaneet, mutta kun ammattikoulutuksen tuloksena uskoin jotakin ymmärtäväni, oli kiinnostuskin herännyt ja näyttelyyn piti päästä keinolla millä tahansa. Kesälomani sattui sopivasti Kauhavan maatalous- ja teollisuusnäyttelyn aikaan, niin luonnollisesti halusin sinne päästä. Suurin ongelma oli kyyti, sillä linja-autoyhteydet olivat heikot ja haettavat, eikä ollut aikaa lähteä naapureilta tiedustella yhteistä auton vuokraamista. Niinpä päätin hankkia matkaa varten mopon, jota tiesin myöhemminkin tarvitsevani. Lähdin lauantaina iltapäivällä, välillä pistäydyin harjoittelupaikasta hakemassa takin ja muutakin vaatetta kylmän varalle, ja niin suuntautui mopon matka kohti Lestijärveä. Tie oli hyvää, tasaista öljysoraa, mutta välillä tuli tavallistakin soratietä. Maisemat näyttivät Keski-Suomeen tottuneesta yksitoikkoisilta, mutta laajat peltoaukeat olivat sittenkin kumman