Maastomuistoja

Salaojituskurssi Juhannuksen jälkeen nelipäiväinen salaojituskurssi vei meidät Unton kanssa Haapajärvelle. Kurssi toteutettiin koulun tiluksiin ostetun Eerolan tilan yhdellä peltolohkolla. Muutamat koneiden ajoon oppineet pojat pääsivät harjoittelemaan salaojituskoneen ajamista, me muut teimme jälkitöitä, höyläsimme ja tasasimme ajetun ojan pohjaa, laskimme siihen tiiliputkia ja peitimme putket sorakerroksella. Höyläämistä oli melkoisesti, sillä salaojakoneen ohjaimiin tottumattomien jäljeltä ojan syvyys vaihteli paljon. Erikoisesti vaihtelua aiheutti´ajovuorojen vaihtelu, että useampi kaveri sai tuntumaa koneeseen. Meille jälkitöiden tekijöille se aiheutti runsaasti ylimääräistä tekemistä, joskus kiukun purkauksia mutta useammin sentään huumorin kyllästämiä tilanteita ja sutkauksia. Joiltakin kohdilta piti höylätä tai jyrsiä jopa 20 – 30 senttiä, välillä oli liian syviksi ajettuja kohtia, joihin lisättiin soraa. Hämminkiä aiheutti myös meidän oppilaiden erilaiset murteet ja k

Kannonkoskella ja Jyväskylässä Eräs syys siihen, että ehdotin äidille käyntiä Kivijärvellä, taisi olla saamani kutsu Jyväskylään Asutusliiton koulutustilaisuuteen. Katsoin Kannonkosken seurojen sopivan menomatkalle, josta seurojen jälkeen voisin jatkaa Jyväskylään. Lähdin matkaan Muuraksesta aamujunalla, sopivasti ehdin Kannonkosken kirkkoon Jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle. Päivä- ja iltaseuroissa sain kuunnella Jumalan sanaa, yöksi pääsin samaan taloon, missä olin yöpynyt Viitasaarelta suuntautuneella seuramatkalla parisen vuotta aiemmin. Maanantaina kiirehdin junaan jolla ajoin Jyväskylään Asutusliiton kokoukseen ja luottamusmiesten koulutustilaisuuteen. Jäsenkerääjä tehtävän vuoksi minut oli sinne kutsuttu, esitelmiä kuunnellessa ja keskustelujen aikana selveni ja avartui moni seikka. Uskoin olevani paremmassa valmiudessa jäsenkeräykseen, kun oli enemmän tietopohjaa. Toiminnanjohtaja Häkkinen lupasi tulla avustamaan keräyksen aloituksessa tai lähettää edustajan sitä v

Tuulimyllyn myöhempiä vaiheita Kotimatka Helsingistä, armeijasta oli toteutunut. Pääsimme lähtemään jo helluntain aattona, kun varsinainen kotiutuspäivä olisi ollut toinen helluntaipäivä, joka silloin oli maanantaina. Sain mukavasti levätä pyhäpäivien ajan, mutta heti tiistaina alkoivat arkiset kotityöt. Ensimmäinen työ oli viedä pihasta siinä kauan ollut vanha hirsikehikko. Hyppösen Tauno veti ehjänä sen kehikon rantaan, jossa äiti ja Vilho pyöräyttivät sen ympärille kanaverkon ja niin kanat vietiin rantaan. Se hirsikehikko oli aikanaan tuotu Junganmäen talosta, jossa se oli ollut osa tuulimyllyä. Toinen osa myllystä jäi sinne ja toimi myöhemmin Edla ja Janne Riuttasen asuntona. Melko pieni oli asunnoksi, taisi olla pidempi seinä 2,5 metrin luokkaa, toinen vielä lyhyempi. Muutaman kerran kävin siellä Jannen vieraana, kerran tai kahdesti siellä oli kesäiset seuratkin. Ulos oli Janne asettanut lankkuja penkeiksi, minä taisin istua pihakivellä kuuntelemassa puhetta. Edla keitti

  Suviseurojen jälkeen jatkoimme taas tavallisia töitä, Laurilan kautta Karhunpiilon metsässä, jossa hakkasimme propseja ja halkoja entiseen tapaan. Niissä puuhissa kului heinäkuu lopuilleen, välillä katsottiin hevosta Kokkilassa, josta isä oli sille laidunmaata saanut vuokratuksi. Palstan vaihdoimme lähempää Heinäkorpea, joka sekin on Kymin Karhunpiilon kappaletta. Vaihtelevaa maastoa, rämeen keskellä oli useita nuorta mäntyä kasvavia kangasnyppylöitä. Palsta ei ollut erityisen hyväpuustoinen, mutta pitihän se hakata loppuun ja aikaa siinä meni syksyn puolelle asti, kun välillä teimme heinätyöt. Kesä oli melko helteisen tuntuinen, mutta tavan takaa ukkoskuurot häiritsivät työtä. Joka päivä teimme tulen palstan reunalla olleen tien keskelle, kun siinä sattui olemaan vanha tervaskannon tyvi, otin urakakseni polttaa kanto pohjaa myöten, mutta jäi siihen vielä kovaa kantoa, kun lopulta sen palstan saimme hakatuksi.   Välillä teimme heinätyötä, ennen sitä sain tehdä itselleni viikatt

  Matkaan lähdimme maanantain illalla, ajoimme linja-autoissa Haapajärvelle, jossa pääsimme äidin vanhojen tuttavien, Kämäräisten luokse yöksi. Aamulla varhain, kello kolmen tienoissa lähti Haapajärven asemalta ylimääräinen seurajuna kohti Kuopiota, jonne se saapui hyvissä ajoin ennen seurojen alkua. Muistan vähäjärvisen Pohjanmaan ihmisten ihastuneet huudahtukset, kun he näkivät kauniita Savon järvimaisemia. Niitä alkoi jo Haapajärvellä, mutta matkan edetessä maisemat komistuivat entisestään, kun ylitettiin järvien salmia eri paikoissa. Kun myöhemmin maisemia tarkkailleena niitä mietin, ensimmäinen salmen ylitys on Haapajärven Parkkilassa, toinen suuren järven salmi on Pyhäjärven Pyhäsalmi, josta sikäläinen rautatieasema on saanut nimensä. Kiuruvedellä, Iisalmessa, Lapinlahdella, Siilinjärvellä ja Kuopiossa, kaikissa on komeat järvimaisemansa. Kruununa kaikelle komeudelle voi mainita Kallan sillat Kuopion porttina, joista en silloin aavistanut mitään, vasta armeijassa niistä kuulin

   Aloitin isän kanssa hakkuun Karhunpiilon metsässä keväällä, rippikoulun vielä jatkuessa. Koska rippikoulua pidettiin jaksoittain, jäi väliin päiviä, joina pääsin isän mukana metsään. Isä oli saanut Ilolan laanin parkkuun loppuun ja saanut Kymin yhtiöltä palstan yhtiön Karhunpiilon kappaleelta. Kun Varonen aloitti toisen ryhmän rippikoulun, sai ensimmäinen ryhmä muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Maanantaina 13.5.1957 ajoimme aamulla Kojolan tien kautta Laurilaan, jossa meille oli varattu tupa kortteeriksi, siis yöpymispaikaksi. Jätimme enimmät eväät sinne, vain työkalut ja päivän syötävät mukana kävelimme ensin Karhunpiilon taloon. Välillä oli useita puiden istuttajia ennen Karhunpiilon järveä, suuressa vanhassa aukossa. Myöhemmin kuulin, että siinä oli ainakin toinen istutuskerta menossa, ensimmäinen istutus oli täysin epäonnistunut.   Karhunpiilon, eli Ollovenjärven päässä oli pitkästi hyväkuntoisia pitkospuita, monta kymmentä metriä virtaavan veden päälläkin. Kesällä