Aitta

Tuulimyllyn myöhempiä vaiheita

Kotimatka Helsingistä, armeijasta oli toteutunut. Pääsimme lähtemään jo helluntain aattona, kun varsinainen kotiutuspäivä olisi ollut toinen helluntaipäivä, joka silloin oli maanantaina. Sain mukavasti levätä pyhäpäivien ajan, mutta heti tiistaina alkoivat arkiset kotityöt. Ensimmäinen työ oli viedä pihasta siinä kauan ollut vanha hirsikehikko. Hyppösen Tauno veti ehjänä sen kehikon rantaan, jossa äiti ja Vilho pyöräyttivät sen ympärille kanaverkon ja niin kanat vietiin rantaan.

Se hirsikehikko oli aikanaan tuotu Junganmäen talosta, jossa se oli ollut osa tuulimyllyä. Toinen osa myllystä jäi sinne ja toimi myöhemmin Edla ja Janne Riuttasen asuntona. Melko pieni oli asunnoksi, taisi olla pidempi seinä 2,5 metrin luokkaa, toinen vielä lyhyempi. Muutaman kerran kävin siellä Jannen vieraana, kerran tai kahdesti siellä oli kesäiset seuratkin. Ulos oli Janne asettanut lankkuja penkeiksi, minä taisin istua pihakivellä kuuntelemassa puhetta. Edla keitti kahvia sisällä ja tarjoili sitä pienellä verannalla. Puhuja istui ja puhui sitten samalla verannalla.

Toinen osa entistä myllyä oli pihassamme, sen hirsissä oli useita suuria reikiä, jotka olen olettanut myllyn rakenteiden kiinnittämistä varten kaivetuiksi. Kun muutimme Karmalaan marraskuussa 1945, kehikko oli toiminut ilmeisesti jyväaittana, vaikkei siinä silloin jyviä ollutkaan. Kun isä osti hevosen, hän teki siitä tallin. Tuskin Lento siihen mahtui, mutta se olikin meillä vain yhden talven, jonka asuimme isän kanssa Rajahoikassa. Tähti siinä oli useita vuosia, vaikka pieni rakennus oli sillekin. Kun tähti pääsi väljempään tilaan, entiseen navettaan, jäi entinen tuulimýlly ainakin kesän ajaksi kanojen käyttöön, talvella eivät olisi siinä tarenneetkaan. Alkukesällä 1962 sen siirsimme rantaan, kuten ylempänä mainitsin. Siellä se oli muutaman vuoden, kun siirsin kehikon silloisen ladon taakse ja vuorasin sen muoveilla AIV -rehun säilöksi. Lopullisen paikkansa kehikko sai Syvälahden rannasta, jonne Pentti sen kuljetti uuden navetan valmistuttua ja kasasi savusaunaksi. Olen miettinyt siitä kehikosta, että mahtoiko olla sama mistä Susipuron Vilho kertoi uuden navetan rakennuksella käydessään. Vilho sanoi lyhyesti, että enpä olisi uskonut, kun ensimmäisiä saunan hirsiä tänne uittelin Juureisen rannasta, että tähän joskus tämmönen pytinki nousee. Ne uitetut saunan hirret saattoivat tosin olla siinä vanhassa hatarassa saunassa, jossa olen ensimmäiset löylyni Karmalan pihapiirissä saanut äidin tai isän kanssa saunoessani. Se sauna purettiin ja poltettiin sen jälkeen, kun isä oli saanut valmiiksi uuden ja ehomman saunan.

Juureisen Martin tekemä aitta

Martti oli sen aitan rakentanut rippikouluikäisenä Juureisen talon pihaan. Kun aikanaan tila jaettiin, Martin osalle tuli osa pelloista, metsästä ja se aitta. Martti myi osuutensa naapuriin, Louhulaan, ja ostajat siirsivät aitan pihaansa. Myöhemmin Martti osti veljensä Eemin osuuden ja jäi asumaan typistynyttä Juureisen tilaa, Eemin mentyä kotivävyksi Sepalaan. Louhulassa aitta palveli vuosikaudet jyvien säilytyksessä, mutta kun veljekset rakensivat uuden, suuremman aitan, jäi vanha hirsinen kehikko heille tarpeettomaksi. Sitä kehikkoa he tarjosivat meille Vilhon työpalkkoina ja äiti oli suostunut kauppaan. Edessä oli aitan purkaminen ja siirtäminen osina meidän pihaamme uudelleen kasattavaksi.

Aloitimme Louhulassa aitan purkutyön, ensin merkitsimme hirret numeroilla, että kootessa kukin hirsi osuu oikeaan paikkaansa. En muista merkitsinkö numerot kynällä tai metsäliidulla, vaiko kaapimella hirren pintaan. Numeroinnin jälkeen kiipesin katolle, irrotin päreitä katon pituuden puolivälistä ja sahasin ruoteet poikki molemmilta lappeilta. Kun Louhulan Vilhokin joutui mukaan, aloimme vähitellen laskea etulappeen puolikasta aitan eteen peruutettuun traktorin kärryyn. Hitaasti, varovasti piti lohkoa laskea, ettei se särkyisi eikä kovin paljoa päreitä irtoaisi. Parrut asetimme aitan ja kärryn takaosan väliin vinottain, ettei katto putoaisi rajusti kärrylle tai maahan. Etulappeen puolikkaat toimme ja pönkitimme vinoon asentoon pihaamme, odottamaan myöhempää katolle vetämistä. Lyhyemmät tapalappeen puolikkaat pönkkäsimme samalla tavalla siirrettävän aitan taakse Louhulan pihassa. Kaikki katon osat saimme lasketuksi kahden päivän aikana, torstai-illan kuluessa purimme vielä hirret peräkärryyn. Toinen kärrykuorma kertyi parruista ja laudoista, kuten lattialankuista ja yläkerran korotuksesta.

Perjantaiaamuna kävi Vilho kasaamassa Louhulaan jääneet parrut ja muun puutavaran, minä aloitin pihassamme kaivaa aitan perustusmonttuja. Jatkoin kaivamista lauantaina, mutta aikaa siihen oli vähemmän. Äiti lähti Kinnulaan kylään ja seuroihin, meille kotiin jääneille lankesivat kaikki juoksevat kotityöt. Sunnuntaina kävimme seuroissa Peuralaidalla, Keitaan Matti Tiainen siellä selitti Jumalan sanaa. Maanantaina jatkoin pohjatyötä, ajoin Kivisen hevosella kiviä kaivettuihin monttuihin, muutenkin laitoimme perustuksen luonnon kivistä. Saman päivän iltana oli Junganjärven tien talkoo, vietin illan ojavesakoita hakaten. Tiistaina kävin Pihtiputaan nimismiehen toimistossa ilmoittautumassa armeijasta kotiutuneeksi, niin olin suorittanut senkin velvollisuuden.

Keskiviikkona järjestelimme aitan pohjakivet ojennukseen, ja aloitimme kehikon kasaamisen. Äiti, Vilho ja pikkupojat kantoivat hirsiä, osalleni jäi vain paikalleen asettelu ja muutamalla moukarin iskulla tiivistäminen. Torstaina saimme viimeisetkin aitan hirret paikoilleen, ensimmäiset korotustolpat ja pönkätkin ehdin asentamaan. Perjantai oli juhannusaatto ja aattopuuhat tehtävänä. Aamiaisen jälkeen vein tyhjenneen kaasupullon kylälle, tarkoitus oli tuoda palatessa täysi, mutta kaupasta olivat täydet pullot loppuneet. Niittelin pihamaalta ylimääräisen pitkän ruohon lyhyemmäksi, juhannuskoivut sain hakea Louhulan metsästä, oma pieni metsämme oli silloin kaukana tiettömän taipaleen takana.

Sokerijuurikkaan pölytys hyönteismyrkyllä oli helppoa tehdastekoisella, puhallinpölyttimellä, edellisenä kesänähän minulla oli omatekoinen laite, jota ravistellen pölyte varisi harson läpi, kun laitetta hiukan tärisytti. Vaikka siinä sai neljää riviä kerrallaan, oli annostus epävarmaa ja satunnaista. Sen jälkeen ostimme Kivisten kanssa yhteisen, puhaltimella toimivan pölyttimen, jolla annostus oli varman tasaista. Vaikka sillä saattoi pölyttää vain rivin kerrallaan, varma tasainen annostus oli takeena nopeammalle työn valmistumiselle. Pölytyksen jälkeen pääsin saunaan hikoilemaan ja pesemään myrkkypölyjä pois iholtani.

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina naulasin aitan korotusosan parruja ja vinopönkkiä sekä ylemmän osan, vesikaton alle tulleet hirret. Kun vielä sain vesikaton takstuolit paikoilleen, niin jäljellä oli vielä katon osien hinaaminen ja naulaaminen katolle. Se on sitten oman tarinansa aihe. Tiistaina aamulla oli perunan multaus Kivisen hevosella, jonka jälkeen äestin juurikasmaan ulkoreunojen kapean taimettoman kaistan, johon kylvimme nauriin siemeniä. Tiistaina kävi Kivisen Aimo juurikasharan kanssa, niin saimme juurikkaankin haratuksi.

Reisjärven seurat ja suviseuravalmisteluja

Koska äiti kävi seuroissa Kinnulassa, meidän vanhimpien lasten osalle saimme käynnit Reisjärven juhannusseuroissa ja Raahessa pidettävissä suviseuroissa. Reisjärvellä kyselimme tilaa sieltä lähtevään tilattuun linja-autoon ja teimme alustavan varauksen. Myöhemmin saimme tiedon, että kyytiin haluavia oli tullut lisää omalta paikkakunnalta ja meidän varauksemme peruutetaan. Emme tienneet muidenkaan lähipaikkakuntien tilatuista linja-autoista ja niin aloimme miettiä ja selvitellä mahdollisuutta junakyytiin. Mietittävänä oli lähdön ajankohta ja, että lähdemmekö Muuraksesta, jonne on pitkän puoleinen matka kulkea jalkaisin tai polkupyörillä. Lähtö maanantain iltajunaan houkutteli siksi, että sillä oli yhteys Haapajärvellä junaan, jossa olisi ylimääräinen vaunu seuroihin menijöille. Ylivieskassa vaunu liitettäisiin ylimääräiseen junaan, joka veisi matkustajat Raahen asemalle.

Enin osa Muurasjärven uskovaisista kertoi menevänsä linja-autolla Haapajärvelle, josta jatkavat junalla. He kertoivat lähtevänsä tiistaina, tunti seurojen avajaisten jälkeen, mutta ainakin minä halusin päästä seuroja alusta alkaen paikalla kuuntelemaan. Todennäköisimmältä näytti kuitenkin Muuraksesta maanantaina kello 20.39 lähtevä juna, sillä meidän piti Vilhon kanssa olla vielä maanantaina Louhulassa AIV -rehua tekemässä, niin meillä oli aikaa selvitellä menomahdollisuuksia muutaman päivän aikana .

Silloin ainoat koneet AIV -rehun teossa olivat niittokone, jolla rehuksi tehtävät heinät kaadettiin ja haravakone, jolla heinät koottiin karheisiin. Karheista ne nosteltiin käsihangoilla hevosten kärryihin, josta hevosmies hangolliset lukien nosteli heinätukkoja siilon puolelle. Louhulan Vilho hajotteli ja polki niitä tuoreita heiniä mahdollisimman tasaisesti. Määräniput, olisiko ollut 25 tai 30, saatuaan Vilho kasteli heiniä väkevän liuoksen ja veden sekoituksella. Sekoitussuhde oli muistini mukaan yksi osa rikki- ja suolahapon seosta ja kuusi osaa vettä. Kun heiniä ajoimme kahdella hevosella, oli toinen niistä aina siiloa täyttämässä.

Välissä oli pidettävä taukoa kun liuos loppui, niin piti odottaa että kauppaan tuli uusi liuoskuorma. Välillä hinasimme pihassamme aitan katon osat paikoilleen. Lauantaina päästiin jatkamaan ja sateisen sunnuntain jälkeisenä maanantaina saimme viimeisetkin heinät pönttöön. Rehun peitimme paksuilla pahveilla ja painotimme kivillä, muovia ei silloin tällä seudulla tunnettu, eikä niin ollen vesipainotustakaan.

Katon osien hinaus paikoilleen

Keskiviikkona 27.6. oli tarkoitus jatkaa Louhulassa AIV -rehun valmistusta, mutta liuos oli loppunut, eikä kaupassakaan sitä ollut. Niin päätimme käydä meillä vetämässä ja asentamassa katon osat aitan päälle. Ajoimme meille ja ryhdyimme työhön, kiinnitimme pitkän köyden katon harjan yli ja Paavo alkoi vetää vähitellen traktorilla toiselta puolelta. Köysi ei vetoa kestänyt vaan katkesi alkuvaiheessa. Paavo haki Kivelästä vaijerin ja jopa alkoi katon osa liikkua. Molemmat Vilhot ja minä autoimme ja ohjasimme kangeilla katon nousua samalla kun Paavo piti vaijeria jatkuvassa pienessä vedossa. En muista oliko suurempia vaikeuksia nostossa, mutta ilmeisesti ei, koska saimme saman päivän aikana jokaisen osan vedetyksi ja naulatuksi paikalleen.

Koska suuremmat, etupuolen lappeet olivat pihassamme vinoon pönkättyinä, ne piti tietysti vetää ensin. Sen jälkeen aukeni pihan alueelle tilaa, jolla traktori mahtui vetämään pienempiä takalappeen puoliskoita. Lopulta katon kaikki osat saatiin vedetyksi ja naulatuiksi yllättävän helposti, keskiviikon aamupäivän aikana. Keskisahauksen reunoilta ja katon harjan tuntumasta irtosi päreitä, mutta kun edelliseltä kesältä jäi niitä varastoon pariladon kattamisen jäljeltä, minulla oli materiaalia ja taitoa naulata uudet päreet irronneiden tilalle. Siinä minulle olikin välitöitä aina silloin, kun ei tarvinnut välttämättä muihin töihin ryhtyä.

Autoin tosin Louhulassakin pärekaton teossa latoon, jonka he olivat kasanneet pihasta siirretystä hirsikehikosta teiden risteykseen Syvälahden pellon nurkkaukseen.

Suviseuramatkalla

Lähdimme Raahen suviseuroihin maanantaina iltajunassa Muuraksesta. Haapajärven asemalta saimme ostaa matkaliput, mutta matka Ylivieskaan jatkui melkein välittömästi samassa lättäjunassa. Ylivieskassa oli asemalla usean tunnin odotus yöllä, vasta aamuyöllä pääsimme pohjoiseen menevässä junassa matkaa jatkamaan. Pitkältä tuntui odotus ja nukkumisen yritykset odotushuoneen kovilla penkeillä, vähän niillä sentään torkahtelimme, vaikka katkonaista nukkuminen oli. Tuomiojan asemalla oli edessä kolmas junan vaihto. Siihen junaan lähtikin melkoisesti suviseuroihin menijöitä, Siionin laulut kaikuivat vaunussa koko lyhyen matkan ajan. Niin pääsimme veljesten kesken Raahen suviseuroihin ja vähän kaupunkiinkin tutustumaan.

En muista Raahen seurapaikasta oikeastaan mitään, joten avasin suviseuroja esittelevän kuvakirjan ja siitä luen. Seurapaikka oli rantakenttä meren äärellä, iso teltta oli pystytetty jääkiekkokaukalon paikalle, sen ympärillä kohosi pienten telttojen meri. Seurapuheita saattoi kuunnella kaiuttimista seurakentällä, kirkossa ja kauppaoppilaitoksella. Perhemajoituksen lisäksi oli järjestetty yhteismajoitusta kaupungin koulujen lisäksi Pattijoella ja Saloisissa.

En muista missä yövyimme seurojen aikana, varmaan jollakin koululla yhteismajoituksessa. Muistan ihmetelleeni Pattijoen rajan läheisyyttä kaupungin laidassa, samoin liikenteen jakosokkeloa kaupungin rajan tuntumassa. Palokankaan Matti kertoi, että siinä on moni autoilija erehtynyt väärään suuntaan, kun ei ole järjestelmää tuntenut. Silloin ei risteyksissä ollut opasteita eikä nuolia, tienviitatkin olivat mitättömän pieniä suikaleita.

Silloin olivat seurat arkipäivinä tiistaista torstaihin tai keskiviikosta perjantaihin. Kun kolmipäiväiset seurat alkoivat tiistaina, torstai oli viimeinen seurapäivä. Viimeisenäkin päivänä seurat jatkuivat myöhään iltayöhön, sen jälkeen kävimme majapaikassa nukkumassa, mutta perjantaina heräsimme aamujunaan kotimatkalle.