Helluntain muistoja
Äitileiriläisiä Toukokuun lopulla oli opistolla viikon mittainen äitileiri. Hiukan ennen leiriä kuulin toimiston hoitaja Ulla Mikkosen keskustelevan opiston rahahuolista jonkun kanssa, että opiston kassa on tyhjä, mutta äitileiriläisethän tuovat rahaa. Vaikka äitileirin merkitys oli suuri väsyneille äideille, oli sillä siis tärkeä merkitys opistollekin ja opiston taloudelle. Kun sitten toukokuun lopulla tuli palkan maksun aika, saimme Unton kanssa samalla kerralla myös kesäkuun palkkamme. Ulla tumasi lyhyesti vain, että saattekin kerralla kahden kuukauden palkan, kun opistolla on ollut tapana maksaa palkka kuukauden alussa, samaa periaatetta noudatetaan harjoittelijoidenkin osalta. Äitileiriviikko näkyi vapaidemme aikana asuntolamme käytävällä ja muuallakin keskustelevina ja usein laulavina äitiryhminä. Erityisen usein äidit lauloivat harvoin kuulluilla sanoilla ja sävelellä laulua: ”Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen.” Laulu oli n