Tien kunnostusta ja muutakin
Tiessä riitti kunnostamista, syntyneitä nyppylöitä kuokin pois, notkopaikkoja yritin täyttää, vaikka se melko turhalta tuntuikin. Monttu pysyi paremmin täytenä, jos sen vahvisti pienillä puilla ja risuilla, ja se ehti kylmettyä vähintään yön yli. Muuten reki, varsinkin takareen keula kuljetti lumen pois montusta ja jätti sen seuraavan nyppylän päälle. Sillä tavoin ne epätasaisuudet syntyivätkin ja lisääntyivät, joskin alku löytyi aina luonnon normaalista maaston muodosta. Siis opettelijalle riitti työtä pitää tie edes kohtuullisessa kunnossa. Välillä ehdin kuitenkin laaniin jatkamaan pinon pohjapuiden asettelua. Suurehkot pohjapuut piti asettaa poikittaisten puiden päälle, siten pyrittiin estämään pinon painuminen maan sisään, kun halot saattoivat olla siinä pinossa vuosiakin. Samasta syystä tehtiin myös tuuletusaukot, niiden kautta pystyi myös katsomaan pohjapuiden kunnon. Metsäpalstalla riitti myös urien suunnittelua ja aukaisua, aina ei joka tietä saanut pinon lähelle. Sil