Maastomuistoja

Lähde Syväsalmen lähellä. Voi olla kuivana kesänä vedetön Metsässämme on yksi isohko lähde, isä minut sen luokse vei ensi kerran. Olin silloin noin 10 vuoden ikäinen, karsimme rankoja läheisellä mäellä. Oli helle ja kotoa viety juoma loppui, kävimme isän kanssa hakemassa lähteestä lisää kylmää vettä. Lähteessä oli silloin kaksi tai kolme erillistä, avointa silmäkettä. Niistä levisi vettä ympäristöön niin, että noin aarin alueella kasvoi vain sammalta ja varpuja. Lähteen vesi oli kylmää ja hyvää, join sitä mielelläni. Isäkin joi ja otimme pullolliset mukaamme työpisteeseen. Kun vesi loppui pulloista, lähetti isä minut yksin hakemaan lisää.   Osasin lähteelle, täytin pullot, mutta suuntavaistoni petti. Lähdin ja kävelin väärään suuntaan, vaikka oikeaan kuvittelin käveleväni.Nousin kankaalle, kun isää ei siellä näkynyt, palasin lähteelle. Onneksi osasin. Kaksi tai kolme kertaa kävin kankaalla, vaikka se oli mielestäni liian lähellä. Lopulta aloin järkeillä, tajusin että olin p

Kotalahden metsän vaiheilta Päiväkirjastani: Torstai 13.1.1966 Kojolanperällä. Nyt on vähän aikaa kirjoitella, olen töissä taas Kotalahden metsässä. Siellähän olin kerran kymmenkunta vuotta sitten, silloin isän kanssa. Nyt eivät ole Mustoset täällä, joten kortteeri piti etsiä muualta. Olen nyt täällä Armas Lakson kotona. Vähän kerrassaan ehkä pystyn selvittelemään vaiheitani vuoden vaihteen seuduilta ja sitä miten tulin tänne. Uuden vuoden otin vastaan Oulussa, jos tulee tilaisuus, kirjoitan enemmän siitä reissusta. Kovilla pakkasilla alkaneen vuoden ensi viikot olin rankatouhussa, lähinnä ajoin niitä pihaan. Reisjärven kansanopiston loppiaispäivillä kävin, aattopäivän olin kotona, lähdin vasta illalla postipikalinjassa. Toimeen jouduin siellä taas, Hylkirannan koululle valvojaksi tällä kerralla. Mielenkiintoinen oli paneelin keskustelu. Rakentavaa oli muukin ohjelma, jäi hiukan harmittamaan, etten mennyt jo aattoaamuna. Täällä olen Metsäliiton työssä, propsinteossa

Ensimmäisiä töitä kotona oli heinien haku tienristeyksen suuresta ladosta. En muista kenen hevosella niitä hain, sen muistan että yllättävästi hengästyin heinätukkoja kasasta kiskoessani ja kuormaan nostellessani. Syksyn aikana olivat ruumiilliset työni olleet vähäisiä, pulpetissa istuessa olivat voimat lihaksistani huvenneet. Louhulan miehet olivat pyytäneet meiltä apua, kun olivat tehneet hankintakaupan Kymiyhtiön kanssa, eikä heillä ollut moottorisahaa. Äiti oli luvannut ja Vilho oli aloittanut työn minun koulussa ollessani. Vilho oli ahkera mies, mutta tarkkuutta vaativissa töissä epäonnistui usein. Olin luvannut sahan Vilhon käyttöön, kunhan huolehtisi ketjun kunnosta hyvin. Viilaus oli silti mennyt pieleen. Toisen puolen kouruhampaat oli Vilho viilannut liian vinoon ja siksi saha oli alkanut puoltamaan. Kiristin ketjun ja viilasin sen ohjeen mukaisesti, sahasin välillä, mutta piti viilata toisen, kolmannenkin kerran. Vasta vähitellen alkoi viilauskulma teräpuolelta lähest