Lähteitä

Lähde Syväsalmen lähellä. Voi olla kuivana kesänä vedetön

Metsässämme on yksi isohko lähde, isä minut sen luokse vei ensi kerran. Olin silloin noin 10 vuoden ikäinen, karsimme rankoja läheisellä mäellä. Oli helle ja kotoa viety juoma loppui, kävimme isän kanssa hakemassa lähteestä lisää kylmää vettä. Lähteessä oli silloin kaksi tai kolme erillistä, avointa silmäkettä. Niistä levisi vettä ympäristöön niin, että noin aarin alueella kasvoi vain sammalta ja varpuja. Lähteen vesi oli kylmää ja hyvää, join sitä mielelläni. Isäkin joi ja otimme pullolliset mukaamme työpisteeseen. Kun vesi loppui pulloista, lähetti isä minut yksin hakemaan lisää.
Osasin lähteelle, täytin pullot, mutta suuntavaistoni petti. Lähdin ja kävelin väärään suuntaan, vaikka oikeaan kuvittelin käveleväni.Nousin kankaalle, kun isää ei siellä näkynyt, palasin lähteelle. Onneksi osasin. Kaksi tai kolme kertaa kävin kankaalla, vaikka se oli mielestäni liian lähellä. Lopulta aloin järkeillä, tajusin että olin pyrkinyt päinvastaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt.
Lähdin kävelemään suolle ja aikani käveltyäni pääsin kankaalle, siellä isäni työskenteli.

Kun suometsiä ojitettiin, löysi vaakitsija lähteen ja linjasi siihen ojan ilman, että tiesin siitä mitään. Olin ja olen pahoillani siitä, luvattani tapahtuneesta lähteen kuivaamisesta. Ajattelin joskus tukkia sen luattoman ojan aivan lähteen vierestä, mutta en ole ehtinyt enkä jaksanut sitä tehdä. Tuli aika kaivaa osittain tukkeutuneita ojia auki, silloin varoitin, ettei lähteen ojaa saa kaivaa. Paras olisi ollut, jos ojaan lähteen lähelle olisi nostettu muutama kauhallinen maata. Sillä toimella olisi lähteen pinta noussut metrin syvyydestä lähelle maan pintaa ja lähteestä olisi pelastettu edes jotakin.
Olen nimennyt sen lähteen Visalähteeksi, koska se sijaitsee alkunimeltä Visalan kiinteistössä.

Toinen nimeämäni lähde sijaitsee lähellä Lähikankaalle vievää talvitietä, entisellä Hyyrönmäen maalla. Maan osti sittemmin Pentti Järvelä ja hänen jälkeensä Jyrki Hollanti. Lähde on noin 30 metrin päässä ojasta, se oli täynnä vettä silloin, kun viimeksi siellä kävin. Rahkasammalta oli alkanut kasvaa lähteen pinnalle, poistin sitä viime käynnilläni.
Nimesin sen Juottolähteeksi, koska juotin hevosta lähteen vedellä, kun ajoin puita Lähikankaan laaniin. Siitä ei ole nykyisin ajokelpoista tietä, entisen metsätien poikki on kaivettu suuria ojia ja metsäautoteitä on rakennettu eri suunnista. Vanha sinkitty peltisanko löytynee viel Metsä-Karmalan puolelta, koneiden polkeman ajoväylän varresta. Ripustin sen männyn oksaan, liekö vielä siinä?

Pakolan talon kohdalla, mäen alla, on suuri lähde. Yritin kerran hakea siitä ruokavettä hinkillä, mutta senkin pinnalle oli kasvanut rahkasammalta, enkä silloin vettä ottanut. En muista puhdistinko sammmalta pois, syytä olisi ollut.
Sen mäen alla on lähteitä molempiin suuntiin. Eräänä talvena, kelkkoessani puita Viitalan metsästä pääuran varteeen, toin eräästä lähteestävettä 200 litran tynnyrillä. Nostin tynnyrin pystyyn ja laitoin 10 litran purkista tekemäni suppilon tynnörin reiän päälle. Siinä nostelin vettä kunnes tynnyri täyttyi. Kiersin korkin kiinni ja kaadoin tynnörin valmistamaani telineeseen, siinä se kulki helposti kotiin, jossa laskin veden kaivoon. Otimme siitä tietysti ruokavettä, muuten hain järven avannosta lisää tynnuyrillisen tai useamman niin, että vettä riitti lehmille navettaan. Yön aikana kaivoon tihkui vettä vesisuonestakin, niin harvoin piti aamulla käydä avanolla.
Sen mäen alla on useita muitakin lähteitä, ainakin Turusen metsässä ja Korpiahon maalla, mäen alla molemmat. Eräs lähde on Lähemäen päällä, lähellä Kojolan tietä ja Koukkuniemen taloa. Kun ajelin niillä seuduilla pyörällä, kävin ohi mennessä juomassa siitä ja hyvää oli sekin vesi. Viimeinen käynti sillä lähteellä tuotti pettymyksen, sammalta kasvoi pinnalla eikä ollut niin jano, että sammalen seasta olisin juonut.

Tällaisia rankakasoja tein, ne löytyivät helposti lumitalvenakin, mutta eivät ne lähde aiheeseen kuulu. Luulin laittavani kuvat edelliseen päivitykseen. Olkoot tässä kun tähän tulivat.

Kivilahden rannassa on pieni, matala lähde. Haimme ennen siitä joskus ruokavettä, sen sai puhtaana, kun vesikauhalla varovasti nosteli isonpaan astiaan. Honkalan takana oli lähde, josta joskus haimme vettä. Se lähde oli kaivettu niin, että siitä sai ottaa sangolla.
Saman tasoinen lähde oli Rauhalan rannassa, siitä en saanut vettä ja jos sai, se oli ruosteista. Saman tasoinen lähteikkö oli Syvälahden sarkojen alapäässä. Lähteitä tai lähteikköjä on Junganjärven länsipäässä, niitä emme kaivaneet eikä niistä haettu vettä.

Rajahoikan lähteistä olen kirjoittanut, mutta kertaanpa ne vielä. Ruokavesi haettiin Lähelaun lähteestä, siinä oli hyvä vesi kivien kolossa. Siitä pystyi ammentamaan 10 litran sangolla, eikä vesi sotkeutunut. Tavallisesti siitä haettiin vettä kahdella sangolla, mutta sotavusina kertoivat sen jäätyneen tai kuivaneen, ettei siitä saanut vettä. Silloin mentiin isolle lähteelle pienten suosarkojen laitaan. Veden kantomatka oli sieltä pidempi kuin Lähelaulta, siksi joskus sai hevonen vetää vesikuormia pihaan.
Navettakaivossakin oli kirkas vesi, en tiedä miksi sitä harvoin käytettiin ruokavetenä, lehmille ja pyykkivedeksi se hyvin kelpasi. Rajapellon notkelmassa oli hyvävetinen lähde, hyvä se on vieläkin. Siitä ottavat pumpulla veden Asmon tekemään huvilaan.
Vielä kerron kolmesta etälähteestä. Lähin niistä sijaitsee lähellä Kärväskylää ja lähellä maantietä. Siitä olen hakenut vettä, jos paikallisessa hanavedessä alkaa maistua kuloheinä. Toinen etälähde on Saukonlähde lähellä Rillankiveä.
Varsinainen yllätyslähde löytyi, kun keväällä ajoin kotiin Kyyjärveltä Kivijärven kautta. Kivijärven tien varteen oli tielaitos vetänyt vesiputken läheisestä, entisten hevosmiesten juottolähteestä. Liruttelin siitä hinkkiini kuutisen litraa raikasta vettä.

Tässä nämä lähdemuistoni ovat, jos tiedät jossakin muita merkittäviä lähteitä, voisitko kertoa niistä vaikka kommenteissa.