Maastomuistoja

Torstaina kylvin rukiin siemenet aamulla, sitten apulannat siementen jälkeen. Vielä meni hetki apilapellolla, illalla jatkoin navettaladon hajotusta. Purin lopun lattiasta, siirsin sementtisäkit ja irrotin pari lattiaa kannatellutta niskasta. Perjantaina tein Martti Kyröläiseltä saamani opin mukaisesti levyt valusokkelia varten, lauantaina kasasin levyistä sokkelin ja naulasin satsilavan betonimassan sekoittamista varten. Maantien takana pariladon väliköstä työnsin heiniä entisten heinien päälle molemmille puolille latoihin. Tarkoitus oli saada lehmille väliaikainen lypsykatos, kun navetta menee remonttiin. Kun heinät eivät ottaneet mahtuakseen, ehdotti äiti riukuparsien asettamista välikön päälle. Sinne mahtuivat loputkin heinät ja niin saimme katoksen lypsyjä varten, ainakin sateiden varalle. Latovälikön liejun sitomiseksi hakkasin sinne myöhemmin havuja kuivikkeiksi. Sateita olikin runsaasti, maisema ulkona kuin järviseutua pienoiskokoisena. Sateet häiritsivät viljan korjuuta,

   Kesällä olimme kaivaneet navettaa varten perustusmontut, täyttäneet ne hiekalla, jota junttasimme tiiviiksi. Kesällä aika ja sateet painoivat hiekkaan lisää tiiviyttä. En tiedä, miten äiti oli virastoissa neuvotellut, mutta lopputulos oli, että sosiaalilautakunta rakennuttaisi meille uuden navetan. Kautialan Matti siinä oli ainakin yhtenä aktiivina, ja lautakunnan edustajana Muurasjärveltä asiaa puuhannut. Puintipäivänä meille tuli outo mies, joka esittäytyi Martti Kyröläiseksi. Hän kertoi tulleensa rakentamaan navettaamme, samalla kertoen, että tarvitsisi meillä yösijan arkipäivien välisiksi öiksi. Pihtiputaan kirkonkylässä hän kertoi asuvansa, mutta sieltä tulisi hankalaksi kulkea väliä linja-autossa joka päivä.   Ensimmäisenä tutustuimme yhdessä rakennuksen pohjakaivantoon ja sahattuun puutavaraan. Parrujen ja lautojen Martti kertoi hyvin riittävän, mutta kaivettu ja täytetty pohja oli suurempi, mihin lautakunnan myöntämät varat riittäisivät. Ulkopinta tulisi laudoista, v