Maastomuistoja

Salaojituskurssi Juhannuksen jälkeen nelipäiväinen salaojituskurssi vei meidät Unton kanssa Haapajärvelle. Kurssi toteutettiin koulun tiluksiin ostetun Eerolan tilan yhdellä peltolohkolla. Muutamat koneiden ajoon oppineet pojat pääsivät harjoittelemaan salaojituskoneen ajamista, me muut teimme jälkitöitä, höyläsimme ja tasasimme ajetun ojan pohjaa, laskimme siihen tiiliputkia ja peitimme putket sorakerroksella. Höyläämistä oli melkoisesti, sillä salaojakoneen ohjaimiin tottumattomien jäljeltä ojan syvyys vaihteli paljon. Erikoisesti vaihtelua aiheutti´ajovuorojen vaihtelu, että useampi kaveri sai tuntumaa koneeseen. Meille jälkitöiden tekijöille se aiheutti runsaasti ylimääräistä tekemistä, joskus kiukun purkauksia mutta useammin sentään huumorin kyllästämiä tilanteita ja sutkauksia. Joiltakin kohdilta piti höylätä tai jyrsiä jopa 20 – 30 senttiä, välillä oli liian syviksi ajettuja kohtia, joihin lisättiin soraa. Hämminkiä aiheutti myös meidän oppilaiden erilaiset murteet ja k

Äitileiriläisiä Toukokuun lopulla oli opistolla viikon mittainen äitileiri. Hiukan ennen leiriä kuulin toimiston hoitaja Ulla Mikkosen keskustelevan opiston rahahuolista jonkun kanssa, että opiston kassa on tyhjä, mutta äitileiriläisethän tuovat rahaa. Vaikka äitileirin merkitys oli suuri väsyneille äideille, oli sillä siis tärkeä merkitys opistollekin ja opiston taloudelle. Kun sitten toukokuun lopulla tuli palkan maksun aika, saimme Unton kanssa samalla kerralla myös kesäkuun palkkamme. Ulla tumasi lyhyesti vain, että saattekin kerralla kahden kuukauden palkan, kun opistolla on ollut tapana maksaa palkka kuukauden alussa, samaa periaatetta noudatetaan harjoittelijoidenkin osalta. Äitileiriviikko näkyi vapaidemme aikana asuntolamme käytävällä ja muuallakin keskustelevina ja usein laulavina äitiryhminä. Erityisen usein äidit lauloivat harvoin kuulluilla sanoilla ja sävelellä laulua: ”Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen.” Laulu oli n