Oikopolkuja
Lapsuudestani muistan oikopolkuja, maanteiden yleistyttyä ne jäivät vähitellen pois käytöstä. Oli niitä vielä nuoruudessani, mutta vähemmän ja taitaa siellä ja täällä olla vieläkin. Meille kulki oikopolku Junganjärven rantaa, se nousi Järvelässä vinosti pellon poikki mäen rinteeseen, jatkuakseen kärrytiellä Juureisen lammashaan ja pihan poikki heidän pihatielleen. Kerran isäni käveli kotiin Jungan rantaa palton helmat heiluen, Naapurin Matti oli katsonut, että opettaja Hyvärinen tulee patistamaan kouluun. Matti ei välittänyt koulusta ja oli siksi kiivennyt kotinsa uunin päälle piiloon. Joskus soudin veneellä järven eteläpäähän, josta kävelin Juureisen ja Louhulan rajatietä Lehtoperälle Eräänä päivänä oli tuuli kääntynyt etelään, Louhulan rannassa oli vain pieniä väreitä, mutta keskellä järveä alkoivat aallot keikuttaa pientä venettä. Isä oli nähnyt veneen ja oli odottamassa, kun saavuin kotirantaan. Oivalsin kyllä järvellä pitää airoilla ohjaten kokkaa