Maastomuistoja

Seurasuunnitelmia Vilholle ja minulle varattu suviseuramatka Kinnulan linja-autoon oli peruutettu, kun äiti halusi mennä samaan aikaan järjestettyyn Liejun sukupaikan huutokauppaan. Vilhon ja pikkupoikien kanssa seivästimme kotona heiniä ja kuuntelimme radiosta sen puolentoista tunnin lähetyksen, jonka yleisradio silloin joka kesä koteihimme välitti. Korvaukseksi peruuntuneesta Kuusamon matkasta sovittiin alustavasti, että lähtisimme Oulun tuomiokirkossa pidettäviin isoihin syysseuroihin. En uskaltanut ottaa lupausta vakavasti, vaikka pientä lähtemisen toivoa elättelinkin. Vilho oli selvästi innokkaampi, jopa varma lähdöstä. Töiden kasaantuminen viimeiselle siviilikuukaudelle, velkojen määrä ja äidin jatkuva sairastelu lopulta ratkaisivat, että luovuimme Ouluun lähdöstä. Saimme kuitenkin iloita siitä, että synnit ovat anteeksi ja elävä taivastoivo sisimmässä, jotka ovatkin suurta Jumalan armoa. Kaarlo lomalla Tiistaina 19.9. olin Louhulassa perunoita keräämässä, illal

  Oli melko jännää ajella aivan uuteen, outoon ympäristöön työhön. Tunsinhan minä Mustosten talon ja väenkin, siellä asui pikkuserkkujani, jotka olivat silloin tällöin meilläkin käyneet. Sinne ajoimme polkupyörillä tavaroinemme. Enimmät eväät jätettyämme jatkoimme matkaa kilometrin verran eteenpäin. Kapean kylätien päässä löytyi talo, jonka vierestä suuntasimme kävelyn vasemmalle. Alkanut metsälinja kesti kävellä ja kävellä. Ties miten monta kilometriä sitä talsimme. Oli kangasmaata, soita välillä, nousuja ja laskuja. Kivistä metsämaata väsymyksen partaalle käveltyämme päädyimme pyykille, josta linja jatkui vasemmalle kohtisuoraan. Sitä vielä muutama sata metriä, niin alkoi palsta, jossa muutamia isän tekemiä propsiristikoita suurten kivien välissä. Mitenkähän siitä hevosella pääsevät? Onneksi ei kuitenkaan ollut avolouhikkoa.   Ensimmäinen merkintä käynnistä Kotalahden metsässä on heinäkuun lopulla, se viimeinen merkintä ensimmäisessä päiväkirjassani. Sen jälkeen meni kolmatta kuu