Maastomuistoja

Kotiin päästyä ehdin perjantaina iltapäivällä vähän aikaa naulata aitan yläosan seinään lautoja. Lauantaina olin mukana naulaamassa Louhulan Syvälahden ladon kattoa valmiiksi. Muistan miten ennen katon valmistumista Kivisen Aimo ajoi punaisella Valmet 33 traktorilla Lehtoperän suunnasta ja pysähtyi juttusille Louhulan miesten kanssa. Aimo kertoi ostaneensa sen käytetyn traktorin Halla-aholta, seuraavassa lauseessa hän hönkäisi: ”Tuli isännälle velekaa mutta ei auta!” Siitä traktorista alkoi myöhemmin Kivisen Kaarlon ura traktoriurakoitsijana. Maanantaina alkoi Louhulassa heinien seivästys, minä yhtenä siinä suurehkossa porukassa. Siellä jatkoin päivisin keskiviikon iltaan asti, jolloin Louhulan Paavo kävi niittämässä traktorikoneella meidän ensimmäisen heinälohkomme ja alkoivat omat heinätyömme. Äiti oli lähtenyt maanantaina Jyväskylään kristillisen kansanopiston lomaleirille, jolle Pihtiputaan seurakunnan diakoniatoimi oli hänet kustantanut. Muiden, kerrottujen töitteni

Torstaina kylvin rukiin siemenet aamulla, sitten apulannat siementen jälkeen. Vielä meni hetki apilapellolla, illalla jatkoin navettaladon hajotusta. Purin lopun lattiasta, siirsin sementtisäkit ja irrotin pari lattiaa kannatellutta niskasta. Perjantaina tein Martti Kyröläiseltä saamani opin mukaisesti levyt valusokkelia varten, lauantaina kasasin levyistä sokkelin ja naulasin satsilavan betonimassan sekoittamista varten. Maantien takana pariladon väliköstä työnsin heiniä entisten heinien päälle molemmille puolille latoihin. Tarkoitus oli saada lehmille väliaikainen lypsykatos, kun navetta menee remonttiin. Kun heinät eivät ottaneet mahtuakseen, ehdotti äiti riukuparsien asettamista välikön päälle. Sinne mahtuivat loputkin heinät ja niin saimme katoksen lypsyjä varten, ainakin sateiden varalle. Latovälikön liejun sitomiseksi hakkasin sinne myöhemmin havuja kuivikkeiksi. Sateita olikin runsaasti, maisema ulkona kuin järviseutua pienoiskokoisena. Sateet häiritsivät viljan korjuuta,

Heinätyöt aloitin niittämällä viikatteella sarkojen päitä ja kivien vieruksia. Ensimmäisenä niitettiin Niittyahon lyhyistä saroista neljä, jotka sijaitsivat poikittain pellon länsipäässä. Muut lyhyet sarat olivat laitumena. Ne, ja kolme, Niittyahon itäpäässä sijainnutta pitkää sarkaa niitti Louhulan Paavo. Paavo kävi haravakoneen ja hevosen kanssa vetämässä niittämänsä heinät kasoihin, joista seivästäminen on irtoluokoa nopeampaa. Seivästettyämme ne heinät, kaipasimme lisää luokoa, ja kun Paavo ei joutanut, pyysimme Niemen Arvon niittämään. Arvo tuli lauantaina ja ajoi suurella nopeudella uudella ja epätasaisella saralla. Kun äiti ihmetteli vauhtia, vastasi Arvo, ettei hänen päänsä kestä hitaampaa ajoa. Vain yhden saran onnistui Arvo niittämään, kun koneesta katkesi ramppa ja hänen täytyi lähteä kotiinsa tekemään uutta. Onnistuimme sen lauantain aikana seivästämään kaikki Paavon kaatamat heinät. Maanantaina niittelin sarkojen päitä ja iltapäivällä kaivoin reikiä uusiin heinäseip