Heinätöitä

Heinätyöt aloitin niittämällä viikatteella sarkojen päitä ja kivien vieruksia. Ensimmäisenä niitettiin Niittyahon lyhyistä saroista neljä, jotka sijaitsivat poikittain pellon länsipäässä. Muut lyhyet sarat olivat laitumena. Ne, ja kolme, Niittyahon itäpäässä sijainnutta pitkää sarkaa niitti Louhulan Paavo. Paavo kävi haravakoneen ja hevosen kanssa vetämässä niittämänsä heinät kasoihin, joista seivästäminen on irtoluokoa nopeampaa. Seivästettyämme ne heinät, kaipasimme lisää luokoa, ja kun Paavo ei joutanut, pyysimme Niemen Arvon niittämään. Arvo tuli lauantaina ja ajoi suurella nopeudella uudella ja epätasaisella saralla. Kun äiti ihmetteli vauhtia, vastasi Arvo, ettei hänen päänsä kestä hitaampaa ajoa. Vain yhden saran onnistui Arvo niittämään, kun koneesta katkesi ramppa ja hänen täytyi lähteä kotiinsa tekemään uutta. Onnistuimme sen lauantain aikana seivästämään kaikki Paavon kaatamat heinät.

Maanantaina niittelin sarkojen päitä ja iltapäivällä kaivoin reikiä uusiin heinäseipäisiin, muutaman uudenkin seipään vuolin. Äiti ja Vilho seivästivät kahdestaan heiniä. Illan aikana kävi Arvo niittämässä jäljellä olleet heinikkomme, niin saimme tiistaina seivästää kaikki heinät pihan puolelta, Niittyahon puolelle jäi yksi pitkä sarka, jonka seivästimme keskiviikkona aamupäivällä. Iltapäivällä naulasin päreet latojen välikön pihan puolen lappeelle, torstaina naulasin takasivun lappeen, vain harjapäreet ja -laudat jäivät myöhempään aikaan.

Pyhäsalmen seurat

Kun olimme käyneet seuroissa eri puolilla naapuriseurakunnissa, havaitsimme kerran, että Pyhäjärven suunta on käymättä. Niinpä, nähtyämme ilmoituksen siellä pidettävistä seuroista, päätimme lähteä sinne Vilhon kanssa. Ajoimme polkupyörillä Kojolan ja Hujakon kautta, koska päättelimme sen lyhimmäksi reitiksi. Tietä Pitäjänmäen yli ei silloin ollut, enkä uskonut Haapajärven suuntaakaan lyhyemmäksi. Sainhan Hujakon kautta kulkien nähdä tien varrella niitä maisemia, joita olin aikanaan isäni kanssa kävellyt Kotalahden metsää hakatessamme. Siinä oli eräs syy reittivalintaamme, ja kiinnostuksella maisemia katselin. Esittelin Vilholle mäkiä ja soita, joita olin aikanaan isän kanssa jalkaisin tarponut. Silloin oli tie linjattu maastoon ja se rakennettiin muutamaa vuotta myöhemmin.

Pyhäjärvellä oli ensimmäisenä Jumalanpalvelus ja ehtoollinen kirkossa, siinä kirkossa en muista muita kertoja käyneeni. Mummun ruumishan siunattiin osittain peitettyyn hautaan, joten siihen vanhaan kirkkoon meillä ei ollut syytä mennä. Seuroihin palattiin muutama kilometri, Pyhäsalmen keskustaan. Siellä seurapaikkana oli urheiluseura Pohdin tilava talo, ravintola oli järjestetty lähelle, pieneen Rauhanyhdistyksen taloon. Kuulin jonkin veljen kertovan järjestelystä, että talvella hiihtokilpailuiden aikana Pohti käyttää Rauhanyhdistyksen seurahuonetta kilpailijoiden pukeutumistilana, niin vastavuoroisesti isommat seurat pidetään Pohdin talossa, eikä kummankaan osapuolen tarvitse maksaa järjestelystä.

Itse seuroista muistan ainoastaan kivijärveläisen Jalmari Paanasen puheen. Tekstiä en muista, mutta puheen aloituksen, kun hän otti lähtökohdaksi seurapaikan, jossa tavallisemmin näytetään erilaisia näytelmiä ja muita maallisia ohjelmia. Nyt haluamme pitää esillä maailman tärkeintä näytelmää, kun Vapahtajamme Jeesus naulittiin ristille Golgatalla, ja mitä siitä seuraa, että tänäkin päivänä meillä on näytettävänä Vapahtajan lävistetyt kädet, jotka meitä ovat täällä siunaamassa verisellä evankeliumilla. Puhe oli muutenkin voimallinen ja havainnollisilla kielikuvilla elävöitetty. Kuulin puheen jälkeen takaani jonkun naisen toteavan toiselle, että vieläpä Havas elää Kivijärvellä.

Pääsimme yöksi erääseen Annin mökkiin, jossa nukuimme pienessä ulkorakennuksessa. Annin ja miehensä kanssa asuntorakennuksen sisällä yöpyi muuan Paula Alapappila jostakin Savon suunnalta. Vuosia myöhemmin tapasin hänet tarkastamassa valtakirjoja, kun olin menossa SRK:n vuosikokoukseen. Kirjoitin päiväkirjaani toteamuksen, että Pyhäsalmessakin on joukko kalliisti ostetuita sieluja, jotka tekevät matkaa yhdessä hengessä muiden paikkakuntien Jumalan lasten kanssa yhteistä päämäärää kohti. Hyvin olivat seurat järjestetty ulkonaisestikin, samanlaista on kristittyjen rakkaus, kun sen vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki.

Seurat Elämäjärvellä

Paikkakuntamme toinen puhuja, kansanedustaja Artturi Jämsen, oli ostanut talon Elämäjärven kylältä, sinne muutettuaan hän halusi järjestää seuroja siellä. Suuret, koko päivän seurat hän järjesti yhdessä Muurasjärven Rauhanyhdistyksen kanssa Mäntypirtille. Niissä seuroissa kävi äiti Vilhon kanssa. En muista, kävivätkö he siellä polkupyörillä, vai yhteisellä autokyydillä Muurasjärven uskovaisten kanssa. Minä jäin sillä kerralla kotimieheksi, joten seuroista minulle ei ole jäänyt omia muistoja.

Heiniä kasataan

Heinätöitä teimme sinä kesänä vaihtelevien säiden vallitessa, useita kertoja sade keskeytti seivästämisen, mutta kun lakat olivat kypsyneet, kiirehti meistä useampi sateen jälkeen jollekin metsän suolle, palatakseen sieltä täysien lakkasankojen kanssa kotiin. Äiti säilöi enimmät lakat talven varalle, mutta keitti meille soppaakin syötäväksi. Keskiviikkona 19.7. aloitimme heinien kasuun, jatkoimme sitä työtä torstaina. En enää muista, millä tavalla kasasimme, ehkä vedin heiniä pelloilta latoon maitokärryillä. Sellainen keino minulla on jossakin vaiheessa ollut, kun aina eivät ole vieraiden hevoset joutaneet. Naulasin keveistä laudoista häkin maitokärryihin, siihen mahtui melkoinen nippu heiniä, ja kuorma oli melko kevyt vetää ladon luokse tasaisella pellolla ja tiellä.

Oli sen maitokärrykasaamisen kanssa miten tahansa, enimmät heinämme sinä kesänä kokosi Tauno Hyppönen traktorillaan. Keskiviikkona 17.7. kasasimme aamupäivällä heiniä kolme kuormaa, kun sade keskeytti sen työn, kävimme iltapäivällä lakkoja noukkimassa. Heinien kasuuta jatkoimme torstaina, edelleen Hyppösen traktorilla. Illalla Hyppöset ajoivat omia heiniään Siirtolasta, jonka pellot he olivat vuokranneet. Vilhon kansa autoimme heitä siellä kolmen kuorman teossa. Perjantaiaamuna vein pyöräni kylän pajalle korjattavaksi, siitä oli katkennut vaihteen ketju kotimatkalla Pyhäsalmesta. Iltapäivällä korjasin latojen kattoja ja laitoin harjalaudat tekemäämme uuteen pärekattoon. Lauantaina aamupäivällä vuolin heinäseipäitä, iltapäivällä kokosimme loput heinät pelloiltamme, edelleen Hyppösen traktorilla.

Polttopuita ja marjoja metsästä

Sain lopulta kaikki heinäseiväsaihiot valmiiksi seipäiksi, hain pyöräni sepältä pois. Oikeastaan hän oli sitä korjaamassa kun pajalle menin. Nämä molemmat maanantaina 24.7. Samana iltana tuli Kivisen Juhani hevosen kanssa, harasimme sokerijuurikkaan. Juhani talutti hevosta, minä ohjasin haraa.

Kun näin oli ajankohtaiset peltotyöt tehty, pääsimme tiistaina metsään polttopuiden tekoon. Raivasimme aukkoa, karsimme rankoja, hakkasimme halkoja. Meitä oli metsässä työskentelemässä neljä veljestä, Pentti, Pekka, Vilho ja minä. Aamulla kaadoin Vilhon kanssa justeerilla muutamia koivuja rasiin. Ne kuivaisivat lehden kautta kesän aikana, ja syksyllä niistä parhaat voisi katkoa sahapuiksi.

Vilho aloitti puiden katkomisen pokasahalla, Pentti ja minä karsimme rankoja kirveillä, minä kaadoinkin muutamia puita. Pekka teki työtä rankakasan luona, kasaten karsimiamme rankoja sitä mukaa kuin niitä valmistui. Illalla ennen kotiin lähtöä keräsimme vähän mustikoita. Keskiviikkona Vilho poimi mustikoita koko päivän, Pekan ja Pentin kanssa jatkoimme rankojen valmistamista. Minä enimmäkseen sahasin, tosin karsinkin vähän. Pekka ja Pentti karsivat ja kasasivat yhdessä enimmän osan rangoista. Torstaina olimme taas koko poikasakki rankametsässä, ja taas illalla ennen kotiin lähtöä poimimme mustikoita. Silloin ei tunnettu poimureita, vaan kaikki marjat piti riipiä käsin varsista. Kävelymatkaakin meillä oli 3- 4 km Turuselta metsään, lisäksi maantiematka, ellei ollut pyörää käytettävissä.

Pihassa ja pelloilla

Perjantaina satoi, piti jäädä kotiin työhön. Purin äidin kanssa navetasta puiset parret, karsinat ja lattian. Iltapäivällä ajoimme Lion montusta täytehiekkaa muutamia kuormia ja yhden kuorman valusoraa Paanasen montusta, Korkeakankaan laidasta. Turusen auto ajoi, kuormat teimme lapioilla, meiltä oli neljä suurinta poikaa luomassa.

Lauantaina laskin sahajauhot navetan ja ladon väliseinästä, saman tien kannoin ne navetan vintille. Vähän ehdin purkaa ladon lattiaakin, mutta illalla avasin maantien takana seuraavan kesän ruissarkojen ojia alapäistä. Myös rajaviemäristä pengoin enimpiä tukoksia pellolle. Sunnuntaina keräsin Rauhanyhdistyksen jäsenmaksut kahdesta paikasta, samalla kävin muuten vain kylässä Keitaassa. Siitä alkoivat säännölliset vierailut siellä, Matti osoittautui mukavaksi, nuorta ymmärtäväksi keskustelukumppaniksi.

Keitaasta palatessa alkoi pyöräni takarumpu reistata, meni lopulta täysin jumiin. Maanantain iltana avasin sen rummun ja valmistin siitä särkyneen pienen sokan tilalle uuden. Vasta torstain iltana ennätin sen asentamaan paikalleen ja kasaamaan pyörän ajettavaan kuntoon. Melkoista kärsivällisyyttä sen pienen sokan paikalleen laittaminen oli, ja vielä jäi säätämistä, kun pienintä vaihdetta ei saanut päälle.

Maanantaina koko päivän ja tiistaina aamulla kitkimme sokerijuurikaspeltoa, tiistaina myös sipulipeltoa. Lehmille niittelin palaheiniä pellosta ja ojien pientareilta. Kun Kotikunnan auto toi yllättäen apulantoja, jouduin kiireellä valmistamaan niille tilapäistä varastoa. Vanhan, pyöreähirsisen navettaladon pihan puoleiseen päähän laitoimme alle parrunpätkiä, niiden päälle lautoja säkkien alustaksi. Äiti ja veljet purkivat lautoja huoneen seinistä, se huone purettiin myöhemmin kokonaan.

Aitta ja huone

Nyt on paikallaan valottaa vähän niiden vanhojen rakennusten historiaa. Kun muutimme Karmalaan 1945 syksyllä, siellä oli vanhan pienen mökin ohella vanha navetta ja puoliväliin salvettu navetan hirsikehikko. Sen kehikon isä valmisti navetaksi, jonka jälkeen vanhempi navetta purettiin. Suunnilleen niille sijoille Martti Kyröläinen rakensi uuden navetan isän kuoleman jälkeen, navetan joka myöhemmin ehti toimia romuvarastona ja halkoliiterinä. Muistelun ajankohtana se oli navetta, jota samana loppukesänä laajennettiin.

Pihassa oli myös pieni hirsirakennus, jota sanoimme aitaksi. Mahdollisesti siinä oli säilytetty aikanaan jyviä, mutta se toimi meillä myös Tähti nimisen hevosen tallina. Sillä ovat olleet melkoisen kirjavat vaiheet. Olen kuullut, että se olisi joskus ollut Junganmäellä tuulimyllynä, Pienen puoleinen koko ja seinien runsaat reiät puoltavat sitä tietoa. Toinen osa hirsistä olisi tiedon mukaan jäänyt Junganmäelle, ja niistä olisi rakennettu mökki, Leppälä, jossa asuivat Janne ja Edla Riuttanen. Meillä olleen osan siirsin myöhemmin ensin silloisen navettaladon taakse, jossa sisustin siihen AIV- säilön muutamien vuosien ajaksi. Seuraava paikka kehikolle oli rantakuivan pihan puoleisella reunalla, jossa se toimi vasikoiden tai sian kotina. Pitkäaikaisin sijoitus sille lie Syvälahden rannassa, jonne Pentti sen rakensi savusaunaksi muutamia hirsiä muista rakennuksista siihen vaihtaen.

Kun se kehikko oli siinä, missä oli Karmalaan muuttaessamme, oli sen aitan pohjoispuolella laudoista tehty rakennus, jonka tunsimme huone nimisenä. Sen huoneen seiniä äiti ja veljet purkivat ja niistä laudoista naulasin noin metrin leveää varastoa hirsiladon päähän ladotuille apulannoille, jotka Osuuskauppa Kotikunnan automies oli siihen kasaan jättänyt. Varastoon mahtuivat lannoitesäkit juuri ja juuri, olihan säkkikasa rakentamisen mittana.