Maastomuistoja

Heinätyöt aloitin niittämällä viikatteella sarkojen päitä ja kivien vieruksia. Ensimmäisenä niitettiin Niittyahon lyhyistä saroista neljä, jotka sijaitsivat poikittain pellon länsipäässä. Muut lyhyet sarat olivat laitumena. Ne, ja kolme, Niittyahon itäpäässä sijainnutta pitkää sarkaa niitti Louhulan Paavo. Paavo kävi haravakoneen ja hevosen kanssa vetämässä niittämänsä heinät kasoihin, joista seivästäminen on irtoluokoa nopeampaa. Seivästettyämme ne heinät, kaipasimme lisää luokoa, ja kun Paavo ei joutanut, pyysimme Niemen Arvon niittämään. Arvo tuli lauantaina ja ajoi suurella nopeudella uudella ja epätasaisella saralla. Kun äiti ihmetteli vauhtia, vastasi Arvo, ettei hänen päänsä kestä hitaampaa ajoa. Vain yhden saran onnistui Arvo niittämään, kun koneesta katkesi ramppa ja hänen täytyi lähteä kotiinsa tekemään uutta. Onnistuimme sen lauantain aikana seivästämään kaikki Paavon kaatamat heinät. Maanantaina niittelin sarkojen päitä ja iltapäivällä kaivoin reikiä uusiin heinäseip

  Halusimme nostaa ja säilöä jäitä kesäistä maidon jäähdytystä varten. Siksi menin justeerin kanssa jäälle ja sahasin siitä mielestäni kohtuullisen kokoisia paloja, jotka kettingin ja kakuliaisojen avulla vedätin hevosella syntyneen avannon reunalle. Kakuliaisat ovat alapäästä poikkipuulla ja rautalenkeillä yhteen liitetyt aisat. Poikkipuuhun kiinnitetyllä koukulla vedätetään äestä eli karhia, auraa ja milloin mitäkin. Tässä tapauksessa käytin vanhoja aisojamme jäätelien jäälle vedossa ja jossakin määrin vedätin niitä vanhaan kuoppaan Keskitalon rajan lähelle, jonne varastoimme jäät kesän varaksi. Kun muutaman päivän aikana oli saatu kohtuullinen kasa kylmää tavaraa, ajoimme jäiden päälle tuhdin kerroksen muraa Niittyahon ja silloisen Louhulan metsän välisestä ojan kaivannosta. Niin varmistimme jäiden säilymisen pitkälle ohi keskikesän, aina elokuulle asti. Muraa ajoimme sen jälkeen kovan maan pellollekin.   Isän eläessä oli meille suunniteltu ja puuhattu uutta navettaa. Piirus

Mäkelän Konsta.    Isä oli saanut neuvon etsiä Keiteleen tien varresta Mäkelä niminen talo, jonka isäntä, Konsta Hakulinen neuvoisi uuden palstan metsästään. Saamamme ohjeen mukaisesti pysähdyimme ensin parin kilometrin päähän Korppisen keskustasta Keiteleen suuntaan, Honkamaa nimiseen taloon. Sieltä kysyimme kortteerimahdollisuutta, joka meille luvattiinkin. Samalla isäntä kertoi ohjeen, miten löydämme Mäkelä nimisen talon, jonka isäntä opastaisi uudelle palstalle.   Ajoimme Mäkelän taloon, joka löytyi tien vasemmalta puolelta, melkoisen tiheän metsän keskeltä. Talossa oli uudehko päärakennus, mutta edellinen ja sitäkin edeltäviä taloja seisoi vielä paikallaan, osa kohtuullisessa kunnossa, mutta enimmät rakennukset olivat ränsistyneet pahoin. Vaikutti siltä, ettei isännällä ollut aikaa tai halua sen enempää purkaa, kuin kunnostaakaan vanhoja rakennuksiaan. Kuulimme vanhapoika isännän asuvan kolmistaan kahden sisarensa kanssa, toinen heistä kulki läheisellä koululla keittäjän