Maastomuistoja

Alustus ja keskustelut Ensimmäinen keskustelutunnin aihe oli muistini mukaan harrastukset, en muista mitä kaikkia harrastuksia siinä käsiteltiin, mutta ainakin yksi keskustelukysymys koski ralliautoilua. Se oli ensimmäinen kerta kun kuulin sellaisesta autoilusta maininnan, kysyinkin alustajalta, mitä sellainen autoilu on ja sain tiedon, että se on kilpa-autoilua. Miten lie maailmani pysynyt siitä tiedosta erossa, myöhempinä vuosina tietoa on kertynyt, ei kuitenkaan kokemusta. En ole kilpailuihin innostunut, eikä ole ollut autoakaan, ja sitten kun on ollut, olen ajanut varoen niillä velkavetoisilla ajoneuvoilla. Koulun ensimmäisessä varsinaisessa keskusteluillassa käytin puheenvuoroja melko rohkeasti, siitä seurauksena minua ehdotettiin ja kannatettiin seuraavan alustuksen pitäjäksi. Aiheen sai valita itse, mutta se piti hyväksyttää iltojen vetäjällä, Seppo Härkösellä. Valitsin aiheekseni ”Miesten työt ja naisten työt.” Hiukan epäröiden kävin kertomassa valintani op

Kahden viikon reissulle Palstalla oli arvioni mukaan puita kahden viikon ajaksi, lähdinkin Marian-päivän jälkeen sillä mielellä, että seuraavalla kotimatkalla saan työkalut ja muut tarvikkeet mukaani. Sen jakson aikana vasta minulle selvisi, että Siirtolan Lauri on todellinen työnantajani. Siihen asti olin kuvitellut olevani Ykspihlaja yhtiön työssä, mutta kyseessä olikin Lassin hankintakauppa, jonka hän toteutti ostamillaan puilla. Minulle tilanne oli tavallaan huvittava, vaikka tärkeintähän asiassa oli työ ja palkan saanti ajallaan, ja ne tuntuivat olevan kunnossa. Huhtikuun ensimmäisen viikon lopulla, perjantaina, sain palstan hakatuksi. Tein hiihtoreissun Elämäjärvelle Siirtolaan, kun vein moottorisahan ja muut työkalut sinne. Palasin yöksi Kinnusrannalle, lauantaina hiihdin toisen kerran Elämäjärven yli jäätä myöten. Repussani kulkivat keittoastiani ja jäljelle jääneet evääni. Siirtolassa katkoin moottorisahalla muutaman suurehkon rangan. Lassin autossa pääsin kirk

Kauan aikoneet Jyväskylän vieraat, Rautiot, tulivat elokuun ensimmäisellä viikolla. Tyyne- tädin mies, Erkki Rautio ja lapsensa Sirkka-Liisa, jota Ipa nimellä kutsuttiin, sekä pojat Esko, Timo ja Risto tulivat meille muutamaksi päiväksi. Paljoa en heidän vierailustaan muista, sen kuitenkin, että Sirkka-Liisa mielistyi meillä kohtaamiinsa suuriin pässin sarviin ja halusi viedä ne muistoksi mukanaan. Äiti suostui ne antamaan, ja niin sarvet lähtivät heidän mukaansa, kun Kylänpään Hannes haki heidät Kinnulaan. Myöhemmin kuulin, että Ipa oli pessyt ne sarvet, ja kun niihin pesun jälkeen ilmaantui matoja, ehkä mieluummin toukkia, olivat sarvet saaneet heiton metsään. Kun vertaan sarvien kohtaloa nykyisen tietoni valossa, oli metsään heitto ehkä sittenkin turhaa. Sarvien onteloissa oli ilmeisesti kärpästen munia, ja kun ne saivat kosteutta, kuoriutuivat toukiksi ja alkoivat syödä eloperäistä pehmeää ainesta onteloista. Keittämällä tai sopivilla kemikaaleilla olisi toukista päässyt, ja j

  Tammikuun viimeisenä maanantaina kävin kylällä, ostin kapean alumiinista valmistetun lapion lumen lapioimiseen puiden juurilta, viilasin sahan valmistelin muutenkin hakkuulle lähtöä. Tiistaina laitoin kirveen ja eväät reppuun, nostin repun selkään ja pujotin kaarisahan olkapäälleni. Suksilla suuntasin metsää kohti, ainakin osan matkasta umpihangella. Jäi siihen latu taakse, latu joka vahvistui päivien ja viikkojen aikana. Isän opettaman ja käytännössä itse oppineena suunnittelin työn siten, että olisi helppoa ajaa Korpiahon suuntaan ja sieltä edelleen Järventauksen laaniin. Vaikka hevosen reki on kapea ja mahtuu ahtaasta raosta, yhdistelmä parirekineen on pitkä, eikä siedä kovin jyrkkiä käänteitä. Loivasti kaartaen sahasin aluksi suolta ja suon laidasta pieniä puita, joista hevosmies voisi lisätä mäeltä ja sen ympäriltä ottamaansa pohjakuormaan täydennystä. Tiistaina kävin metsässä yksin, keskiviikkona lähti Vilho mukaani. Sovimme sellaisen työn jaon, että minä sahasin ja Vilho

  Loppukesän 1959 aikana olimme siirtäneet saunan lähemmäksi rantaa, Vesalaisen Matti pyysi ja sai Osuuskauppa Suomenselän Muurasjärven myymälästä käytetyn, löylyluukullisen kiukaan kuoren, jonka toin hevosella pihaamme. Olimme pyytäneet Mattia tekemään uuden kiukaan, mutta kun kaupasta ei löytynyt tarvittavaa mustaa peltiä, ja Matti näki liiterin nurkassa valmiin peltikuoren, ja hän sai sillä ratkaistuksi kiuastarpeemme. Pyysimme Mattia muuraamaan saunamme muuraukset, mutta Matti sanoi, ettei ole sitä taitoa opetellut ja niin Niilo Tanner, Reunalan Niilo hoiti sen homman, vaikka vähättelikin muurarin taitojaan.   Niilon viimeistellessä muuraukseen liittyviä töitään, poltin ensimmäisen kolmesta, tähän mennessä polttamastani savukkeesta. Niilo katsoi tuskaani kipeästä hampaasta, tarjosi ohuen pillilupin, klubi 77 savukkeen, käski istua tukevasti lavihtalle, polttaa tupakka syvään henkeen vetäen. Tein käsketyn mukaisena, maailma musteni ja pyöri hetkeksi, mutta särky alkoi ensin