Maastomuistoja

Yritän koota osoitteita ja muistoja muista blogeistani, jos haluat etsiä, löydät niistä tuttua ja vähemmän tuttua juttua. Keräilen osoitteita ja muistoja vähitellen tänne, koska tämä näyttää muodostuneen pääblogikseni.  Kun kuvasin nuo hiehomme, ei minulla ollut tietokonetta, enkä osannut sellaista käyttää. Saatuani ensimmäisen tietokoneen, en vielä osannut edes haaveilla omasta blogista, en tainnut tietääkään aellaisen mahdollisuudesta. Jonkin verran luin lehdistä eri kirjoittajien blogeja, mutta eivät ne ihmeemmin sytyttäneet. Saattoi olla niin, etteivät monet aiheet edes kiinnostaneet.   Olin opiskellut tietokoneen käyttöä kansalaisopistossa ja oppinut vähän alkeita. Kun sain ensimmäisen tietokoneen, olin utelias näkemään, mitä linkkien takaa löytyy. Ensimmäisenä löysin MSN keskustelufoorumin, siitä ohjauduin muille keskustelufoorumeille.  Pian halusin luoda oman foorumin oppiakseni ja kirjoittaakseni muistiinpanoja. Kauan en saanut sellaista pitää, jouduin lopettamaan, kosk

Aloitetaan kuvalla seikkailukurssilta Korpilahden Oravivuorelta, minun piti käydä puussa katsomassa sinne sijoitetun paperilapun sisältö. En ollut paljoa kiipeillyt puissa, siksi minua hirvitti edes yrittää. Autettuna pääsin oksiin asti, siellä huomasin että olin vienyt kameran mukanani. En halunnut kiivetä kahdesti, siksi heitin kameran maahan, jossa eräs ryhmän jäsenistä otti kuvan. Toinen kuva on Heinolasta, jumppari mittaa sykettäni kesken UKK-kävelytestin. Lomasurkeen maastoon oli järjestetty yllätystehtävä. Henkilöauton etupyörät oli ajettu osittain ojaan, ympärillä oli  kurpitsoita ja muita puutarhan tuotteita sekaisin sielä sun täällä. Pienen auton lavalla makasi nainen epämääräisessä asennossa, tiedottoman näköisenä. Kaksi ryhmämme naista kokeili pulssia ja kertoivat sen tuntuvan selvänä. Sen kuultuamme jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Kun kukaan ei reagoinut, hönkäisin huolestuneena, että pitää soittaa 112 numeroon. Siihen "potilas" heräsi, no

 Ensimmäinen etsintäkokemukseni oli kotikylällä, Muurasjärvellä. En ollut silloin saanut varsinaisesti etsinnästä koulutusta, vaikka olin Reisjärven opaskurssiin kuuluvana suorittanut ensiapukurssi 2.n oppimäärän. Metsänhoitoyhdistyksen tuntipalkkalainen kaatoi ojalinjoilta propsipuita ja katkoi niitä. Minä karsin ja keräsin samoilta ojilta latvoja polttopuiksi. Keskustelimme ja Pekka kertoi, että hän menee illaksi etsintään Muurasjärven kylälle etsintään. Siinä totesin, että etsintä kutsu kuuluisi minullekin, vaikka en ole sellaista saanut. Illan lähestyessä menin kokoontumispaikalle ja hyvin kelpasin mukaan.  Ryhmä johon kuuluin, aloitti maantiestä rajana Ahon pihatie. Kolusin Ahon vanhan talon sisätiloja, tarkistin kaikki löytämäni komerot. Samoin tekivät molemmilla puolillani kävelleet etsijät. Talosta päästyämme tarkastimme peltoa rajana rantaan vievä tie. Päädyimme Vuohtojärven rantaan, jossa järjestyimme paluuta varten niin, että alas tullut kääntyi takaisin. Hänen rajanaan oli

Nuori mieli saa joskus yllättäviä päähänpistoja. Minua eivät aikaisemmin maatalousnäyttelyt paljoa kiinnostaneet, mutta kun ammattikoulutuksen tuloksena uskoin jotakin ymmärtäväni, oli kiinnostuskin herännyt ja näyttelyyn piti päästä keinolla millä tahansa. Kesälomani sattui sopivasti Kauhavan maatalous- ja teollisuusnäyttelyn aikaan, niin luonnollisesti halusin sinne päästä. Suurin ongelma oli kyyti, sillä linja-autoyhteydet olivat heikot ja haettavat, eikä ollut aikaa lähteä naapureilta tiedustella yhteistä auton vuokraamista. Niinpä päätin hankkia matkaa varten mopon, jota tiesin myöhemminkin tarvitsevani. Lähdin lauantaina iltapäivällä, välillä pistäydyin harjoittelupaikasta hakemassa takin ja muutakin vaatetta kylmän varalle, ja niin suuntautui mopon matka kohti Lestijärveä. Tie oli hyvää, tasaista öljysoraa, mutta välillä tuli tavallistakin soratietä. Maisemat näyttivät Keski-Suomeen tottuneesta yksitoikkoisilta, mutta laajat peltoaukeat olivat sittenkin kumman

Kennedyn murha Eräs sen syksyn yllätyksiä oli Yhdysvaltojen presidentin, Kennedyn murha. En muista miten siitä radion uutiset kertoi, mutta pitkäksi ajaksi siitä riitti aihetta keskusteluihin ja lehtijuttuihin. Erityisesti mieleeni jäi silloisen Neuvostoliiton johtajien kommentti:”Ampua presidentti on kuin ampuisi maailman rauhan ja toiveet rauhasta.” Itse olin seurannut Kennedyn edesottamuksia puolihuolimattomasti, asioita ja niiden merkityksiä sen kummemmin miettimättä. Vasta murhan jälkeiset keskustelut herättivät minut ajattelemaan, että Kennedyllä oli toimissaan erinomaisen hyvät tavoitteet, jotka uutisia kuunnellessani tuntuivat niin luonnollisilta, etten voinut kuvitellakaan, että joku voisi menetellä muullakin tavalla. Kennedyn rauhan tavoitteet eivät kuitenkaan miellyttäneet kaikkia, siksi he raivasivat pois kiusalliseksi kokemansa miehen järkyttävällä tavalla. Tapahtuma oli ikävä ja merkittävä ihmiskunnan historiassa, enkä ole varma, olemmeko myöhemminkään oppineet s

Äidin, veljien ja siskon talven ajan tapahtumista varmaan vaihdoimme kuulumisia kohta kotiin saavuttuani ja levättyäni. Niistä oli jonkin verran keskusteltu talven aikana, mutta tarkempia kuulumisten vaihtamisia riitti vuosiksi, jopa kymmenien vuosien ajaksi. Kunnasta oli luvattu, että jos löytäisimme sopivan apulaisen äidin sairauden ajaksi, kunta maksaisi palkan. Niin hyvin en ehtinyt talven aikana kehenkään tutustua, että olisi ollut kanttia edes kysäistä asiaa. Jotenkin aavistan, että äiti olisi ajatellut mahdollista seurustelukumppaniani, kun hän sen toivomuksen minulle kertoi. Minulla oli kuitenkin sen verran vastuun tuntoa, etten ollut edes yrittänyt lähestyä ainuttakaan tyttöä talven aikana seurustelumielessä. Siihen oli ainakin kolme erilaista syytä, joista luontainen ujouteni on ehkä näkyvin. Enemmän piilossa on pysynyt heikko henkilömuistini, että en ehtinyt kunnolla edes ulkonaisesti tutustua tarpeeksi kehenkään. Jos Kuopion aika olisi jatkunut kauemmin, kenties joihinkin