Maastomuistoja

Kotiseutuni ensimmäinnen retkipolku ja maisemat tunnettiin nimellä Lapin Sormi, koska maisemat monelta osin muistuttavat Lapin maisemia. Muuten muistuttavatkin, mutta tunturit täältä puuttuvat. Veljeni oli hankkinut mökin eteläisen Lapin alueelta ja hän puhui tunturiin menosta. Kielitajuni taisteli ilmaisua vastaan, ajattelin että pitäisi puhua menosta tunturille, sillä nousuahan sinne meno on. Ymmärsin veljeni ilmaisun heti, kun olin päässyt elämäni ensi kerran tunturiin.   Kun alemman maaston metsästä noustaan harvaan tai tiheään tunturikoivikkoon, on se menoa tunturiin, vaikka varsinainen kiipeäminen on vasta edessä. Ensimmäinen kuva on tunturilaaksosta, toinen laakson väliharjanteelta, ne antanevat käsitystä, millaista on mennä tunturiin. Tämä kuva on Jungannperältä olimme lähdössä meidän volvolla pohjoiseen hiihtolomalle. Halusin napata lähtökuvan ja tällainen siitä tuli. Välillä pysähdyimme kahvia juomaan ja taisimme haukata välipalaakin.   Hannukurussa näkyi oi

Lähdössä pohjoiseen Poikkesimme Aavasaksan rinteeseen ja sieltä löytyi mukava majapaikka. Varasin sen yhdeksi yöksi, seuraavana päivänä meidän piti jatkaa matkaa.   Lähdimme kävelemään kohti Aavasaksan korkeuksia. Jäin jälkeen ja kuvasin. Keisarin maja. Rakennettu Suomessa vierailleen keisarin asunnoksi Aavasaksalla käynnin ajaksi. Keisari ei tullutkaan sinne, vaan palasi väliltä venäjälle. Aavasaksan tie Tytöt vuokrasivat kaksi joutsenvenettä ja kiersivät niillä ympäri lammikkoa. Tien toisella puolella oli myös majoittaja, kävimme tutustumassa siihen, mutta ei ole tullut käyntejä enää siellä. Jatkoimme matkaa, poikkesimme Pajalaan Ruotsin puolelle. Komea on kirkko Lars Levi Laestadiukden patsas Pajalan vanha pappila, valmistui Laestadiuksen kuoleman jälkeen.   Taustalla ruokien valmistusmökki turisteille, etualalla tanskalaisten turistien auto. He olivat mökissä valmistamassa ruokaa itsellee

Teimme tulen ja keitimme kahvia Kun useimmat omat lapsemme olivat hajaantuneet muualle, mahtui kesäisin tekemiini autoretkiin muitakin. Pyysimme ja saimme mukaan yhden kummilapsen kesää kohti. Nuori kummityttö ujosteli lähtöä, mutta hänen vanhempi siskonsa pyysi mukaan innokkaasti. Suostuin ehdolla, että hän taivuttelee kummityttömme mukaan. Lopulta he molemmat olivat valmiit lähtemään. Aion kertoa pääpiirteitä itä-Suomeen kohdistuneesta retkestä, mutta en kerro tyttöjen nimiä enkä julkaise tunnistettavia kuvia heistä.   Tytöt tulivat meille Oulun seudulta sukulaisen kyydissä. Harkitsin kahta reittivaihtoehtoa itä-Suomen kautta. Olisi ollut vaihtooehto kiertää Pielisen itäpuolta etelään ja suunnistaa sieltä jotakin reittiä meille ja Ouluun. Tietyistä syistä valitsin kuiteenkin itärajan tuntumassa pohjoisen kautta kulkevan reitin. Ranualla kävimme eläinpuistossa, josta kuvia. Muutamman päivän viivyimme Ranuan kansanopiston kesäseuroissa, sieltä ei liene kuvia, en ain